Summertime

KESÄLOMA!
Kyllä. Nyt se on täällä. Jotenkin en ole ihan vielä täysin sisäistänyt sitä, että koulu loppui. Että nyt oikeasti on AIKAA tehdä kaikkea. Tässä parin viikon aikana on tullut jo miljoona asiaa, mitä TÄYTYY tehdä kesällä. Pitää tavata kavereita ja pitää käydä rannalla ja linnanmäellä ja retkellä ja ulkona ja sisällä ja juhlissa ja ulkomailla. Ei niin, että en haluaisi tehdä tätä kaikkea. Toivon vain, että kesä ei vain ole liian lyhyt siihen. Ajatus kesän lyhyydestä ahdistaa, ja miksi ei juurihan pääsin lomalle. Pitäisi osata vain olla. Rauhoittua.

Tämä biisi on tuleva yksi suosikkikesäbiiseistäni tänä vuonna. Melkein tunnen jo rantapäivät ja viileät illat.

Ensimmäisen lukiovuoden todistukset painettiin tänään käteen, suvivirret laulettiin (xp) ja sen jälkeen lähdin ystävieni kanssa juhlistamaan tätä hetkeä ja päivää jäätelölle. Välillä satoi, välillä paistoi. Ballerinat alkoivat puristaa ja mekossa tuli vähän kylmä, mutta olo oli silti mahtava. Tässä se nyt on. Se ensimmäinen hetki vapaudesta.

Mitä kaikkea seuraavat kaksi kuukautta tuovatkaan tullessaan? Siitä ei voi koskaan olla varma. Silti toivotan kaikille mahtavinta kesää ikinä <3 

> Suvi

Maleficent

Mitä tapahtui?

Maanantaina oli 30 astetta lämmintä ja aurinko paistoi täysillä. Nyt ulkona on enään viisi astetta ja sadesää. Siellä myös tullee niin voimakkaasti, että pelkään jo lentäväni mukaan.

Kävin parin ystäväni kanssa katsomassa Maleficentin sen ensi-illassa tänään. Ja minun täytyy sanoa vain, että WAU! AIVAN. MAHTAVA. Se herätti niin paljon tunteita ja oli niin kauniisti tehty kaikkine liikkeine ja maisemine ja henkilöineen AH! En kestä! Angelina Jolie oli aivan mahtava roolissaan ja maskeeraus oli niin onnistunut, että osan aikaa vain tuijotin hänen kasvojaan. Ne silmät! Ne poskipäät! Ne ripset! Ne huulet! Nuo sarvet! AAAH! 

Elokuva kertoi tämän tunnetun tarinan Prinsessa Ruususesta aivan eri näkökulmasta. Elokuva oli aivan erilainen kuin olin luullut, mutta se oli paljon parempi kuin ikinä voisin kuvitella. Niin täydellinen! Suosittelen jokaiselle sitä, sillä AH! En voi sitä sanoin kuvata (spoilaamatta liikaa juonesta). 

   Löysin myös uuden unelmaparin. En tiedä mikä Maleficentin ja hänen muodonmuutoskorppinsa Diavalin välisessä suhteessa oikein ihastutti, mutta olin aika surullinen, että heistä ei tullut paria ;( 

Tiedän, tiedän. Tämä on vähän tällainen fanituspostaus. Oikeastaan tämä on yksi niitä harvoja leffoja, jonka heti nähtyään haluaa nähdä uudestaan. En osaa sanoin kuvata, kuinka täydellinen tämä leffa oli ++ lempilaulajani laulaa soundtrackilla! Ah! Olen laittanut tämän biisin ennenkin bloggaukseeni, mutta eihän kertaus mitään haittaa ;)

> Suvi

Paradise

Täällä se nyt virallisesti on - kesä!
Valoisat aamut ja kirkkaat yöt. Lintujen laulu ja grillauksen hento tuoksu ilmassa. Ympärillä on vihreää ja sinistä. Aurinko paistaa ja on niin lämmin, että takin pitäminen on enää muisto vain.
  Sitä usein ajattelee että kesä alkaa silloin kuin koulu loppuu tai työt ovat ohi, mutta niin se ei tietenkään ole. Vuodenajat vaihtuvat oli koulua tai ei ja kesä tulee, vaikka istuisikin neljän seinän sisällä.
   Koulua on jäljellä enään yksi viikko, ja tuosta viikosta vain yksi ainoa normaali päivä. Viimeinen päivä lähestyy joka sekuntti. Pian, ihan pian, kesäloma alkaa. En jaksaisi enään odottaa.

  Tänä lauantaina juhlistin rakkaitten ystävieni kanssa parin viikon päästä tulevia syntymäpäiviäni Kaivopuistossa. Sää oli kaikin tavoin täydellinen ja näköala oli mahtava. Sitä aina unohtaa, miten kaunista on auringonpaiste puitten lehtien välistä, miten ihanalta aallot ja välhehtivä meri näyttää. Olin jo ehtinyt unohtaa, miltä tuoksuu suolainen vesi ja juuri puhjenneet kukat, millaista on syödä jäätelöä auringonpaisteessa ja tuntea ruoho jaloissaan. Miten ihanaa onkaan olla parvekkeella illalla, kun ilma on jo hieman viilennyt ja miten ihanaa onkaan pukeutua kevyesti ja elää. Niinkuin aina kesällä elän.

Tämä biisi on ehkä yksi parhaimmista kesäbiiseistä koskaan tehty:

> Suvi

Pian

Se on  pian täällä.

Se on ilmassa. Tunnen sen tuoksun ja lämmön. Tiedän sen tunteen, meilkein pystyn maistamaan sen. Minne katsonkin näen sen. Sen henkäys koskettaa kasvojani ja leyhyttelee hiuksiani. Kuulen sen äänen sateessa ja tunnen sen valon vaikutuksen minussa. Se tuo laululle merkityksen ja maulle muistot. Se herättää iloa. Se herättää muistoja. Se herättää. Se vaikuttaa kaikkialla. Ei enää kauan. Kesä on pian täällä.

> Suvi

What now?

Mitäs nyt?
Jonkinlainen pieni hyytyminen on päässyt tapahtumaan. Ehkä se johtuu synkeästä sadesäästä, ehkä stressaavasta koulusta. Ehkä ei ole vain ollut mitään asiaa. En halua väkisin työntää tänne tekstiä.

Kaikki taisi alkaa viime viikon maanantaista. Ensimmäinen näky ikkunasta oli vihreys ja valkous - yön aikana oli satanut lunta. Jee. Eihän se sinänsä haitannut, mutta olin jo niin kesäfiiliksellä että tuollainen takatalvi hieman lamautti. Onneksi kylmät säät näyttävät olevan poistumassa päin ja kesä voi alkaa!

Enään 17 päivää kesälomaan. Mahtavaa, mutta jollain tapaa kamalaa. Vuosi on kulunut hujauksessa ja on vaikea uskoa, että en juuri kaksi kuukautta sitten astellut ensimmäistä kertaa lukioon. Stressiä ja tekemistä riittää, sillä kaikista aineista on palautettavia projekteja ja ekstrakokeita, eikä minulla ole ollut kunnollista vapaa-aikaa pitkään aikaan.
  Tavallaan kuitenkin nautin siitä että on paljon tekemistä. Olen vähän sellainen suorittajapersoona ja perfektionisti.. yritän tehdä kaikki asiat mahdollisimman huolellisesti (ja silti tämä ei tunnu pätevän koulunkäyntiini ;P). Se on välillä hieman turhauttavaa, mutta se tuntuu erittäin hyvältä, jos olen saanut jonkun asian tehtyä hyvin ja kauniisti.

Tästä hyvä esimerkki on matikka. Pidän positiivisista kokonaisluvuista, mutta murtoluvut ärsyttävät. Pidän siitä, että saan kaikki laskuni laskettua täydellisesti sivun/aukeaman loppuun. Pidän asioista, jotka mahtuvat täydellisesti yhteen (niinkuin palapelin palaset). Pidän symmetrisyydestä. Järjestyksestä. Yksinkertaisuudesta, mutta kauneudesta. Minulla on jotain erittäin outoja tapoja.. lasken esimerkiksi jonkun biisien sanojen kirjaimia sormillani ja pidän siitä, että sanoja on tasaisesti. Niinkuin, että ne ovat viidellä jaollisia. En osaa oikein selittää sitä..

Tällainen mielenavausplöräys tuli kehitettyä. Toivottavasti pääsen innokkaasti takaisin bloggaamiseen, mutta ensin haluaisin sään lämpenevän <3

> Suvi

Not All Those Who Wander Are Lost

Niin se vain on,
enää vajaa kuukausi kesälomaan. Aika surrealistinen olo. Etenkin kun viimeiset kolme päivää on satanut vaakasuoraan vettä, räntää ja rakeita. Ei sillä, että olisin tätä märkää ulkosäätä päässyt todistamaan, koska eteeni on pinottu kasa läksyjä ja projekteja, joiden pitäisi olla valmis ihan piakoin.

  Tällaisina aikoina mieleni vaeltelee usein. Mitä enemmän tekemistä, sitä luultavammin suistun raiteelta vaikka kesken ajattelun tai tekemisen. Esim. kun menen hakemaan purtavaa jääkaapista kesken matikantehtävien päädyn luultavimmin leipomaan tai tekemään hedelmäsalaattia. Saatan huomata itseni lukemassa romaania, siivoamassa kotia, urheilemassa, laulamassa peilin edessä tai tyhjentämässä meikkipussia, vaikka tarkoitukseni on hakea koulutyöhön materiaalia internetistä.

valokuvailen seinää, koska nuppineulojen varjot ;D

 
    Kaiken tekemisen lisäksi sorrun myös hyvin helposti haaveilemiseen. Vietän suihkussa yleensä liian paljon aikaa vain siksi, että siellä mielikuvitukseni alkaa yleensä lentämään. Toinen tuollainen paikka on sänky. Mutta nyt noiden tilalle on tullut vakava kilpailija, nimittäin hotels.com -sovellus. Sen sai joku päivä ilmaiseksi ja latasin sen asenteella "miksipäs ei, tarvitsen sitä varmaan joskus lähitulevaisuudessa". Tuntuu, että se oli iso virhe, mutta olen jo liian kiintynyt siihen poistaakseni sen. Olen päätynyt pelkästään selaaman erilaisia hotelleja eri maiden kaupungeista ja minulle on tullut vastustamaton halu päästä ulkomaille.
   En katso sovelluksessa pelkästään hotellien sisältöä, sänkyjä ja vastaannottotiskiä, vaan haluan bongata näköaloja hotelleista. Hawaijilla olevasta hotellista avautuu mahtava näköala siniselle, sädehtivälle merelle ja alhaalla näkyy palmuja ja vaaleaa hiekkaa. Pariisilaisessa hotellissa näen kaupungin kauniit talot ja Eiffel-torninkin voi nähdä joistain paikoista. Täytyy myöntää, että olen kerta kaikkiaan rakastunut Pariisiin ja eläisin siellä loppuelämäni jos osaisin puhua tarpeeksi sujuvasti ranskaa.

   Minun pitäisi nyt olla kirjoittamassa filosofian esseetä, mikä pitäisi palauttaa huomenna, mutta blogger avautui kuin itsestään. Tämä harhaileminen yleensä johtaa stressiin, koska teen sitä kautta asiasta niin paljon pahemman kun se oikeasti on. Essee on varmasti suhteellisen helppo tehdä, mutta sen siirtäminen vain syrjempään ja syrjempään on tehnyt siitä vielä epämukavamman tehdä. Pitäisi vain ottaa itsestään niskasta kiinni ja alkaa kirjoittamaan..

On vaikeaa löytää täydellisempää kappalettä tälle postaukselle kuin tämä :

> Suvi