New year, new life

Jep. Se on pian ohi. Vuosi 2013 päättyy ihan pian.

On vaikea uskoa, kuinka paljon oikeasti tapahtuu yhden ainoan vuoden aikana. Kun katson taaksepäin, huomaan kuinka paljon olen oikeasti muuttunut ja kuinka paljon kaikki on muuttunut ympärilläni.

Sain peruskoulun päätökseen ja sitä seurasi uusi koulu ja uudet ihanat ystävät. Menetin rakkaita ihmisiä. Täytin 16. Olen nähnyt ja kokenut uusia paikkoja. Olen seurustellut. Olen kehittynyt piirtämisessä ja kasvattanut sen merkitystä minulle. Olen urheillut säännöllisemmin. Olen sairastellut paljon. Olen löytänyt paljon uusia kiinnostuksen kohteita. Olen viettänyt enemmän aikaa ystävieni kanssa. Olen aikuistunut. Minusta tuli iloisempi ja avoimempi kuin ehkä koskaan ennen.

Uutta vuotta pidetään uutena alkuna ihan syystä. Kun vuosi vaihtuu, tuntuu kuin kaikki maailman tapahtumat pyyhkiytyvät kauas menneisyyteen ja edessä on pelkkä tyhjyys. Silloin on mahdollisuuksia tehdä muutoksia itseensä, mutta myös elämänasenteeseensa. Kun vuosi 2013 on ohi kaikkine vaiheineen on valmistauduttava seuraavaan hulluun vuoteen kaikkine sen iloine, suruine ja yllätyksineen. 

Uuteen vuoteen kuuluu myös lupaukset. Tuohon tyhjyyteen yrittää vaikuttaa parhaansa mukaan erilaisin lupauksin. Niistä ei kannata tehdä liian vaikeita, sillä se luo vain liikaa stressiä alkuvuodelle ja lopulta surua, kun lupausta ei pystykkään pitämään loppuun asti. Itse en ikinä lupaa tavoitteita, vaan parannuksia. 

Vuoden 2014 lupaan elää mahdollisimman iloisesti, enkä ota asioita niin vakavasti. Lupaan olla rohkeampi ja yrittää uusia asioita, sekä tehdä niitä asioita, joita olen yrittänyt välttää ja joista en pidä. 

"Tomorrow is the first blank page of a 365 page book. Write a good one."

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014!

+ kuvat nappasin tumblrista..

> Minni

Christmas Day

Noniin.

Se on jo melkein ohi. Joulu. Tuntuu aina kummalliselta, että monen kuukauden odotus päättyy yhdessä illassa. Tämä joulu on ollut monella tapaa erilainen verrattuna edellisiin, joten kaikki ei ollut samalla tavoin kuin olin odottanut.. Tunnelmaa se ei kuitenkaan haitannut, sillä tuli saunottua, syötyä ja avattua lahjoja. Niinkuin joka joulu. Lämpöä ja rakkautta :)

Tässä vähän jouluisia kuvia, joita otin pikkuveljeni kameralla :) :

Lahjapaketista löytyi tällä kertaa kaikki mitä olin toivonut: Disney-leffoja, wii-pelejä ja lahjakortteja! Mukaan mahtui myös satunnaisia vaatteita, hygienatarvikkeita, rahaa, sormus, leffaliput, yksi kirja ja kaverini piirtämä taulu. ;D 

  Kameraongelmaani on myös löydetty ratkaisu, joten pian pääsen postaamaan tänne ihan omalla kännykälläni ottamia kuvia.

Mitä vanhemmaksi tulee sitä tärkeämmäksi jouluruoka muuttuu. Eilen tulikin syötyä ihan liikaa niinkuin joka joulu. Piparkakkutalokin saatiin valmiiksi juuri ja juuri aikataulussa. Meidän perheellä on aina ollut tapana hieman hutaista rakennuspuoli ja käyttää paljon vaivaa ja karkkia koristelupuoleen. Tälläistä jälkeä siis tänä vuonna:

         

Joulu ei kuitenkaan ole vielä ihan ohi, sillä onhan nyt vielä muutamia tunteja joulupäivää jäljellä. Puhumattakaan koko joululomasta ;)

Hyvää Joulua!

> Minni

Kolme yötä jouluun on

Asdfghjkl

Blogini alkaa jo tursuta jouluaiheisista postauksista, mutta en voi hillitä itseäni ;D Nyt kun loma on virallisesti alkanut en vain voi muuta ajatellakaan!

   Nämä viime päivät ovat olleet aivan mahtavia! Torstai-iltana koulun joulujuhla, joka kesti poikkeuksellisesti puoleen yöhön asti. Ei kyllä haitannut ollenkaan, koska ajan kulua ei meinanut edes huomata. En ole varmaan koskaan nauranut niin paljon esityksille, kuin tänä jouluna. Saan aina muistutuksia siitä, miksi valitsin lukioni: sen mahtavan tunnelman ja ihmisten takia. Oli stand-up komiikkaa, näytelmää, laulua ja koko illasta jäi aivan mahtava fiilis!

   Sain nukuttua kuutisen tuntia ja sitten olikin aika herätä ja valmistautua lähtemään Helsinkiin. Mentiin Chilin ja Nafisan kanssa katsomaan uusinta Disney-klassikkoa Frozenia ja leffa oli kyllä todella ihana <3 ! Etenkin 3D:nä elokuva oli tosi vaikuttava ja musiikit.. ah ! Jos yhtään Disney-leffat kiinnostaa niin kannattaa mennä katsomaan :)

   Käväistiin myös nopeasti Kampissa leffan jälkeen ja ihme ja ihanuus lempiliikkeessäni kaikki -50% ! Matkaan tarttui t-paita ja hame (en tiedä, miksi hamuan kesävaatteita talvella). Pitkän tauon jälkeen sormeni jo syhyävät päästä shoppailemaan ja tuhlaamaan rahojani ;D

   Päivä ei suinkaan päättynyt siihen, vaan käväisin myös Chilillä katsomassa Peter Panin jatko-osaa, joka oli niin ihana kuin muistinkin, vaikka viime kerrasta onkin jo melkein kymmenen vuotta. Perjantai oli kaikilla tavoin täydellinen päivä! <3

   Nyt on siis jo lauantai ja kolme yötä jouluun. Kirjoitan tätä junassa matkalla Seinäjoelta takaisin Espooseen. Herätys oli kello 5 ja siitä vain junaan. Menimme viemään vähän lahjoja, kävimme isovanhempien haudalla ja muutenkin käväisimme vähän pohjoisempana. Ei täälläkään juuri lunta näy, mutta siitä on vielä jälkinä satunnaiset kinokset tienvarsilla ja jäiset tiet. Päivä on monella tavoin ollut jonkinasteinen pettymys, mutta se saa kotiinpalaamisen tuntumaan erittäin ihanalta.

Takkakin tuli siellä laitettua ja nautittua vähän lämmöstä. Kuva otettu vanhempien kameralla. ;P

                                                  

Tässä postauksessa haluaisin puhua hieman elokuvista, sillä olen nyt rampannut elokuvissa ihan kiitettävästi viime kuukausien aikana ja tuo Frozen taisi olla sitten vuoden viimeinen elokuvareissu. Hobitti tuli nähtyä viime sunnuntaina ja Thor: The Dark World jo kahteen kertaan, sekä Carrie mahtuu myös listalle mukaan. 

   Kaikki leffareissuthan alkavat itse lipuista. Minä itse haluan aina varata liput, koska en luota siihen, että pystyisin ostamaan ne paikan päällä. Minulla on aina ollut ihmeen hyvä tuuri paikkojen varaamisessa, koska aina ne parhaat paikat ovat olleet vielä suhteellisen tyhjiä. 

    Sitten se niitten leffalippujen osto eli aikataulusähläilyt. Kaikkien pitäisi päästä juuri ajoissa oikeaan paikkaan lunastamaan lippunsa ja varausnumerot yms. kaikki pitää säilyttää ja henkkarit siltä varalta, että joku luulee meitä alle 16-vuotiaiksi (esim. Carrie-leffaan pyydettiin henkkareita). 

   Popcorn on mielestäni yksi leffan must-have jutuista. En ole ollut muistaakseni vielä yhdessäkään leffassa ilman poppareita. Ongelmana on usein vain annoskoko. Joskus isot popparit ovat liikaa, mutta keskikokoiset liian vähän. Riippuu myös kuinka monta kaveria mukana on ja kuinka paljon he popparia jaksavat syödä. Todellista rakettitiedettä ;D

    Sitten kun on viimein päästy teatteriin, kännykät suljettu, takit levitetty, herkut aseteltu ja löydetty mukava asento ei voi kuin odottaa. Aluksi tietysti tulee kaikki normimainokset, kuten dna ja r-kioski, mutta sitten kun leffojen trailerit alkavat pyörimään, tietää että lähtee elokuvasta lista uusia valmiina odottamassa.

    Ja sitten kun itse leffa alkaa.. se hetki kun verhot vetäytyvät ja valot himmenevät entisestään ja vatsassa on se tunne, että tästä se nyt lähtee. Tavallaan tietää mitä odottaa, mutta samalla ei ole aavistustakaan mitä vielä on tulossa. 

    Elokuvan jälkeen on aina hieman haikea tunnelma.. " se oli siinä ". Huomaat kuluttaneesi hirveän kauan aikaa vain elokuviin menemisessä, mutta se on sen arvoista. Kaikkein parasta on pitää kaverit mukana leffoissa, jotta voi jakaa kaikki jälkiajatukset heidän kanssaan. Osaan arvostaa elokuvia joka kerta uudella tavalla ja en malta odottaa pääsyä seuraavaan! <3

Siinä se nyt oli :) Tämän päivän bloggaus. Anteeksi siitä, että  kuvia on niin vähän, koska kameraani ei ole vieläkään korjattu ja muuta minulla ei oikein ole :P Enään muutama päivä jouluun! Seuraava bloggaus ilmestyykin sitten varmaan itse joulun teinoilla.

> Minni

   

  

   

   

This Christmas Life

Mieletöntä!

  Tasan viikon päästä on jo jouluaatto! Joululomakin on ihan kulman takana ja sitä onkin odotettu ihan elokuusta lähtien. Loma tulee todella tarpeeseen tän kaiken kiireisen koulunkäynnin jälkeen ja odotan jo innolla pääseväni rentoutumaan kaakaokuppi kädessä sohvalle ja lukemaan niitä kaikkia kirjoja, joita en koulunkäynnin takia ole vielä ehtinyt edes avata. 

  Talo on jo koristeltu ja joulukuusi pystytetty, sekä kaikki herkut täyttävätkin jo suurimman osan jääkaapista. Ulkona ei kuitenkaan ole mitenkään jouluinen tunnelma, sillä lumi on täysin kadonnut ja siellä on vain märkää ja surullista. Missä on lumi :( ?

   Nyt onkin viimeisiä hetkiä ostaa/tehdä lahjoja ystäville ja perheelle ennen joulua. Olen useana vuonna kamppaillut lahjojen kanssa, sillä ideat ovat aina hukassa. Ajattelin nyt jakaa viime hetken neuvot, jos lahjoja ei ole vielä hankittu.

   Ensimmäisenä vaihtoehtona on suoraan kysyminen henkilöltä, joka on tavallaan tylsää, mutta ainakin tietää mitä tämä tahtoo. Jos hän vastaa "emmätiiä" tai "no mä pyysin mun äidiltä uutta pleikkaria" tai muuta ympäripyöreää, joka ei vastaa kysymykseen on vain pakko improvisoida. Mielestäni parhaat lahjat ovat niitä, joissa on sisällä jokin syvempi merkitys, kuin se, että kaveri sen tahtoisi saada.
   Jos askartelu ei ole ihan sinun juttusi paras vaihtoehto on ostaa jotain hauskaa, josta sinulle ja lahjan saajalle tulee mieleen yhteisiä hetkiä tai muuten vain tavara sopii hyvin teidän inside-vitseihinne. Jos mitään sellaista ei mielestäsi löydy on parasta vain ostaa vaikka lahjaleffalippuja tai vastaavia ja lähteä heti kun aikaa löytyy yhdessä käyttämään nämä liput. Toisin sanoen joululahjaksi voi antaa myös muistoja ja yhteisiä hetkiä.
    Mutta jos askartelu on sinusta vähän sotkuista ja haluaisit vähän siistimpää hommaa (terveisin paperisilppua ja liimaa joka paikassa) on parasta ostaa valmiita esineitä ja tuunata niistä joululahjat. Esimerkiksi kavereilleni tekemät kahvikupit on tälläinen aika yksinkertainen juttu ja kuviksi pistin asioita, joita tulee mieleen ystävistäni. Vastaavasti voit vaikka ostaa helmiä ja tehdä niistä upeat ystävyysrannekkeet kavereillesi tai supersöpön avaimenperän äidillesi ;P miksi ei? Vaihtoehtoja riittää!
    Kun sanotaan askartelu, minulle tulee ensimmäisenä mieleen kasa värikkäitä kartonkeja ja liima takertuneena sormiin. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla noin vaikeaa, sillä kaikkea hienoa saa myös pienemmällä vaivalla! Origamit ovat yksi ihana tapa taiteilla paperista kaikkea ja on kyllä ihme, miten paljon kaikkea paperista voikaan taiteilla! Jos olet innostunut piirtämisestä voit kirjoittaa kaverillesi tai pikkusisaruksellesi mahtavan sarjakuvan tai kirjoittaa pienen tarinan. Lisätään vielä, että voit leipoa jättipiparin tai vaikka ommella nallen!
     

Tästä jutusta ei pitänyt tulla näin pitkä, mutta näköjään ajatukseni pääsi taas valloilleen ja kaikki ideat, joita olisin tarvinnut lahjoja suunnitellessani pääsivät vihdoin valloilleen ;) Huomaa kyllä, että olen jo aivan joulutunnelmissa.

Haluaisin jakaa nyt vähän joulumusiikkia ;D Olen varsinainen YouTuben orja ja Shane Dawson on yksi lemppari youtubereistani. Tämä onkin sitten tämän vuoden suosikkijoululauluni :

Ja juu ulkoasukin vaihtui tässä välissä, koska edellinen oli mielestäni vähän liian tumma ja epäkäytännöllinen. En tiedä, miten tämä vaihtoehto tulee sujumaan, mutta oli kyllä aikamoisen työn takana etsiä sopiva tausta, joten jonkin aikaa taas kuluu ennen kuin kyllästyn tähänkin XP

Tälläisen joulutunnelmaisen bloggauksen sain tänään aikaiseksi ja lisää onkin pian tulossa ;)

> Minni

Santa Claus is coming to town

Ohhoh!
  Tuntuu ihan siltä, kun en olisi kirjoittanut tänne ikuisuuksiin, vaikka viime bloggaus on tasan viikko sitten kirjoitettu! Mitään sanottavaa ei tuntunut olevan tuon kuluneen viikon aikana ja kiire pukkasi päälle kun yritin päästä taas mukaan koulunkäyntiin ja tutustumaan asioihin, jotka olin missannut matkani aikana. Paljon on koulussakin ehtinyt tapahtua ja oli aivan ihanaa nähdä kaikkia kavereita taas pitkästä aikaa ja jakaa kaikki kuluneen viikon kokemukset heidän kanssaan!

  Koulukavereiden lisäksi tapasin lauantaina vanhoja yläasteystäviäni, joiden kanssa ollaan oltu parhaita ystäviä jo tässä muutama vuosi. Järjestimme keskenämme pikkujoulut ja ilta kuluikin suurimmaksi osaksi vain jutellessa. Tavallaan heitä oli todella ihana nähdä taas pitkästä aikaa, mutta samalla tuli haikea olo siitä, että emme enää nähneet niin usein kuin ennen.
  Värkkäsin ystävilleni tussatut kahvikupit joululahjaksi ja päätin täyttää ne jollain makealla:

 Kuvan on ottanut yksi parhaista ystävistäni Chili, joten kaikki kunnia siis hänelle!
   Jos joku on erityisen kiinnostunut, miten nuo on saatu aikaan, niin käytin siis vain normaalia permamenttikynää ja laitoin kupit uuniin 300ºC puoleksi tunniksi. Näin varoitukseksi jos käytät värillisiä permamenttitusseja niitten väri tummenee, joten kannatan posliinivärien käyttämistä jos sellaisia löydät. Ja ihan tavallisia kahvikuppeja käytin, mutta kannattaa varmistaa, että ne kestävät uunikäyttöä ;)

  Päätimme eilen myös spontaanisti parin kaverin kanssa varata liput uuteen Hobitti - Smaugin autioittama maa -leffaan täksi päiväksi ja saimme erittäin hyvät paikat ottaen huomioon, että ne liput oli varattu vasta edellisenä päivänä. Leffa oli erittäin kaunis ja hienosti tehty ja Smaug-lohikäärmeen ääni oli suoraan sanoen superseksikäs XD..
Olen nähnyt melkein kaikki J.R.R Tolkienin kirjoihin perustuvat elokuvat ja täytyy kyllä sanoa, että työ, jonka hän on tehnyt luodakseen tuon ihmeellisen maan kaikkine historioineen ja kielineen ja lauluineen ja lajeineen ja sukuineen on aivan valtava ja osaan arvostaa sitä suuresti joka kerta kun näen jonkun noista elokuvista.

Viikko on siis ollut monella tapaa kiireinen, mutta sen antaa helposti anteeksi sillä hei, ensi viikolla alkaa jo loma! En malta odottaa, että pääsen pian loikoilemaan ja tekemään mitä ikinä huvittaa sen sijaan, että istuisin kotona tekemässä läksyjä. Ja enää 9 yötä jouluun! APUA! :D

> Minni

Home Sweet Home

I'm back!

Jepjep tänä aamuna jätin taakseni Pekingin ja saavuin takaisin rakkaaseen Suomeen. Kaikkea jännää täällä on tapahtunut näitten päivien aikana, jolloin olen ollut poissa ;) Itsenäisyyspäivä, ensilumi.. Täytyy sanoa, että viimeisinä päivinä vaivasi jo jonkinmoinen koti-ikävä ;D Vieraassa maassa oli niin vaikea kuvitella, että nyt eletään jo joulukuuta. Enään reilut kaksi viikkoa jouluun!

Haluaisin tässä bloggauksessa kertoa jotain matkastani, koska mieleni tekee taas jakaa ajatuksia. Lisäksi sain lainata veljeni kameraa, joten kuvia on otettu paljon :D 

   Kuten jo viime bloggauksessa mainitsinkin, kaikki matkat alkavat lentokentältä ;) Kiinassa lentokenttä on JÄRJETTÖMÄN iso ja siellä kysytään passia ainakin kolme kertaa mennen kuin pääsee lähellekkään päämääräänsä. Tässä matkassa oli joksenkin erikoista se, että vaihdoimme paikkaa joka toinen päivä. Aluksi olimme päivän Pekingissä ja seuraavana aamuna olimmekin jo lentokoneessa matkalla Hainania, eli Kiinan eteläkärkeä. Aurinko ja lämmin ilma teki hyvää pitkän sateisen syksyn keskellä ja ilma oli muutenkin puhtaampaa hengittää kuin Pekingissä, jossa on yhtä paljon autoja kuin Suomessa ihmisiä ;P

Vietimme siis hotellissa kaksi päivää ja sen jälkeen vaihdoimmekin hotelliamme täysin toiselle puolelle kaupunkia.. 

   Jos puhutaan yleisesti hotellin aamupalasta mieleen tulee varmaan appelsiinimehu, kahvi, pekoni, munakokkeli ja kuiva sämpylä, koska sellaiseen minä olen tottunut jos jossain hotellissa aamupalaa saan. Mutta Kiinassa aamupalatarjoilu on VALTAVA! Sieltä on tosi vaikea löytää mitään, ellei tiedä mitä etsii :) On monella lailla kokattua riisiä, sekä nuudeleita ja eri lihoja kokattuna eri tavoilla ja erilaisia nyyttejä, pähkinöitä, hedelmiä, marjoja, salaattia, jogurttia, viittä eri leipää, muroja, kolmea eri maitoa, kuutta eri mehua ja vielä ties kuinka monen sortin jälkiruokaa. Olen varmaan syönyt tällä matkalla enemmän kuin pitkään aikaan ja muutenkin tuntuu, että olen matkani aikana vain syönyt ja nukkunut pois jet lagiani.

  Rantaelämä on monilla tavoin ihanaa ja rentouttavaa. Mikä nyt olisikaan ihanampaa kuin polskia lämpimässä merivedessä (tai viileähkössä järvivedessä, koska tämä on Suomi) ja ottaa aurinkoa. Tai pelata jalkapalloa, lentopalloa tai heitellä frisbeetä rannalla. Mutta hiekka.. väsyin siihen jo viime kesänä ja talvella pysyn yhä kannassani: hiekka on ärsyttävää. Aluksi se on ihanan pehmeää ja kivaa kun ei tarvitse käyttää kenkiä, mutta kun päivän päätteeksi sitä ei saa irti jaloista ja sitä löytyy hiuksista ja vaatteista ja pyyhkeistä ja kännykästä ja kaikista tavaroista, mitä ikinä rannalla olikaan mukana.. Kannatan kallio- tai kivirantoja. Etenkin sellaisia, mistä voi hyppiä korkealta alas mereen ;)

 Ja jos hiekkaa löytyy kaikkialta.. niin löytyy myös aurinkorasvaa. Paras tapa tuoda kesämuistoja mieleen on vain avata aurinkorasvapullo. Tälläkin matkalla kyllä opin, että vaikka sää näyttäisi kuinka pilviseltä aurinkorasva on silti hyvä pakata mukaan.

   Hainanista sai paljon tuoreita hedelmiä, joten söin siellä paljon mangoa ja pääsin maistamaan kookosmaitoakin (kuva ylhäällä vasemmalla). Ja sanon vain, että odotin kookosmaidolta paljon enemmän, mutta maku tuli minulle yllätyksenä :D Silti hyvää. Ja löysin rannalta paljon simpukoita jej ^^

  Hainasta, niinkuin myös koko Kiinasta saa NIIN hyvää ruokaa ja niin halvalla! Monen aterian suuri päivällinen maksaa ehkä korkeintaan 30 €, vaikka samanlainen tarjoilu suomessa olisi jo reilusti yli viidenkympin. Muista eroista vielä, että vaikka etelässä onkin rentoa lomailla, Hainanissa liikenne oli yhtä sotkua ja joka ikiselle asialle töötättiin. Ja paikalliset ovat erittäin kovaäänisiä xP

Olimme Hainassa viitisen päivää ja sen jälkeen matka jatkui takaisin kohti Pekingiä. Tuon ihanan aurinkoisen ja raikkaan loman jälkeen oli aika shokki palata Pekingiin, jossa ei nähnyt seuraavan korttelin pilvenpiirtäjiä ison saastemäärän takia. Pekingissä oli myös vähän vaikea hengittää ja kaikkialla leijui palaneen bensiinin tuoksu. Kaupunki näytti myös tosi karulta näin talvisaikaan, kun puissa ei ollut lainkaan lehtiä ja sinnekkään ei ollut vielä satanut lunta. Siellä me kävimme ostoksilla ja vanhemmat ostivat viime hetken tuliaisia. Vietimme kaupungissa vielä pari yötä, kunnes tänä aamuna sitten lentokentälle ja kotiin.
   Loppujen lopuksi matka oli ihana ja rentouttava ja paljon uutta on tullut nähtyä ja koettua, mutta Suomeen on aina ihana palata pitkän matkan jälkeen ;)

You only need the light when it's burning low

Only miss the sun when it starts to snow

Only know you love her when you let her go

Only know you've been high when you're feeling low

Only hate the road when you're missing home

Only know you love her when you let her go

> Minni

Airplanes in the night sky are like shooting stars..

...i could really use a wish right now.
Jännittää! Tänään illalla olen varmasti jo lentokoneessa matkalla kohti uutta seikkailua. Määränpäänä siis Peking, Kiina! Matkalaukut on jo viety lentokentälle eilen ja kaikki on muutenkin valmista matkaa varten.

    Olen aika usein saanut vierailla lentokentällä vuoden aikana, mikä on todella ihanaa. Rakastan lentämistä melkein yhtä paljon kuin itse matkaa, vaikka lentokone itse onkin tunkkainen ja ahdas.
 Tässä bloggauksessa haluaisinkin puhua niistä lentokenttäkokemuksista, jotka tekevät ihanasta matkasta vähemmän ihanan.

Matkahan alkaa siis lentokentälle saapumisella. Vaikka jonoja on joka ikisessä paikassa, siitä ei voi oikein valittaa ja ne kulkevat suhteellisen nopeasti. Esim. turvatarkastuksen jono tuntuu hujahtavan hetkessä, vaikka juuri äsken oli seissyt jonon perällä. Mutta (Jenna Marblesia kompaten) sitten joskus siellä on se nainen, joka on päättänyt ottaa lentokentälle mukaansa kaikki mahdolliset korunsa, hienon laukkunsa, vyönsä ja piikkikorkkarit. Siis oikeasti. Eihän siinä mitään jos tahtoo yleensä pitää kaikkia koruja ja laukkuja, mutta kävikö ehkä mielessä, että turvatarkastuksessa ne kaikki pitäisi riisua ja siinä sitten menee ikuisuus.. Niitä korkkareita ei välttämättä tarvitse riisua turvatarkastuksessa, mutta jos tulee hätätilanne ja kaikki joutuvat lähtemään koneesta ne korkkarit voivat puhkaista sen turva-alustan jolla koneesta päästään pois. Että ajatelkaapa sitä..

   Kun kaikista mahdollisista tarkastuksista on päästy läpi ja lentokentällä on syöty ja ostettu tavaraa tax-freestä on aika astua koneeseen. Sinnekin joutuu jonottamaan hyvän tovin, että pääsee istumaan omalle paikalleen. Kännykät suljetaan ja kone lähtee. Minusta on jotenkin turhauttavaa, että kännykät joutuu sulkemaan kun kone nousee, koska parhaimmat kuvat saa juuri ensimmäisinä hetkinä ;D
   Ja sitten kun tulee ruoka-aika.. jokainen, joka on ikinä käynyt lentokoneessa tietää, että ruoka siellä maistuu kamalalta. Luulisi, että kouluruoka maistuu hirveältä, mutta lentokoneruoka todella vie voiton siitäkin. Joskus eteen sattuu kohtalaisen hyvää ruokaa, mutta usein ruoka on sitä samaa: kumisia vihanneksia, paakkuista kastiketta ja koostumukseltaan hyvin epäilyttävää lihajuttua. Yöh D;
   Käytävät ovat erittäin ahtaita ja sitten kun ihmisten pitäisi päästä ohittamaan toisiaan x) etenkin ihmisten vessasähläilyt ovat huvittavaa katsottavaa.
Myös lentokoneessa on useita ihmiä, jotka ovat omalla tavallaan ärsyttäviä. Ensinnäkin lapset. Itse aina ajattelen, että lapset ovat hauskoja ja ihastuttavia, mutta kun koko matkan ajan ne itkevät tai potkivat selkänojaasi, se ei ole kovin kivaa. Ja sitten ne ihmiset, jotka aloittavat juhlat vähän liian aikaisin ja huutelevat kännissä lentokoneessa..
   Jokaisessa lentokoneessa pyörii aina muutama leffa. Pidemmillä matkoilla penkin edessä on oma viihdekeskus, josta näkee leffoja ja voi pelata pelejä :) Sitä siis luvassa tänäänkin. Mutta lyhyemmillä matkoilla kaikki ihmiset katsovat sitä samaa elokuvaa ja minulle, joka olen matkustanut pienestä pitäen, on tullut pieniä traumoja monesta lentokoneleffasta esim. luisteluparista, jossa väärän liikkeen tehdessä parin pää lähtee irti tai kahdesta miehestä, jotka olivat pahasti sairaita ja yskivät verta. Jep. Hyvää matkaa.

    Kun vihdoin saavutaan perille kohteeseen on aika hakea matkalaukut. Aluksi joudutaan (taas) odottamaan, että liukuhihna alkaa pyörimään ja sitten kaikki vain tunkevat eteenpäin saadakseen mahdollisimman hyvän paikan hihnan vierestä. Välillä tuntuu, että lentokentällä ihmiset ovat aika agressiivisia. Johtuu kai stressistä..

Ellei oteta lukuun kaikkia noita pieniä yksityiskohtia, lentokentällä ja koneessa oleminen on ihanaa ja upea kokemus ja matka sen jälkeen on ihan omaa luokkaansa. Pyrin aina nauttimaan matkasta niin paljon kuin mahdollista ja saada siitä kaiken irti.
Seuraava bloggaus ilmestyykin vasta paluuni jälkeen, joten siihen asti...

Olen rakastanut tätä biisiä siitä asti, kun kuulin sen ensimmäisen kerran.. joten nauttikaa :)

> Minni

Koska meillä on joulu?

Heisulivei!

Huomenna on sitten viimeinen koe! Viimeinen rutistus ja sen jälkeen voi rentoutua koko loppuvuoden! Olen kyllä aloittanut rentoutumisen etuajoissa, koska en ole edes vielä avannut koekirjoja ;P

Otetaan esille se fakta että jouluun on enää YKSI kuukausi! Mieletöntä! Lahjat on jo ostettu, kortit postittamista vailla ja pian pitäisi ostaa joulukuusi ja koristella talo ;) ! Ajatus tuntuu mielettömältä.. Pian on taas loma! Joulutunnelmaa ei kovin paljon välity jos katsoo ulos, koska täällä Etelä-Suomessa sataa, eikä lumesta ole tietoakaan. Tänään taisi tulla ensimmäiset pakkaset.

  Kun joulu tulee, se tarkoittaa myös että saa lahjoja! Pienenä lahjojen saaminen oli parasta joulussa, mutta nyt kun suurinpiirtein tietää mitä pukin kontista löytyy, on lahjojen antaminen paljon kivempaa. Etenkin kun niitä saa työstää itse! Parhaat lahjat saada on myös juuri niitä, joissa on ollut enemmän ajatusta kuin rahaa mukana ;). Kuitenkin omaan joululahjalistaani kuuluu tänä vuonna vain disney-klassikkoja, wii-pelejä (jep, meillä ei muita konsoleita ole), ja satunnaisia lahjakortteja..

Joulukirkossa on tunnelmaa ;D meidän perheessä ei ole perinteenä käydä joulukirkossa, mutta peruskoulussa oli aina "pakko" mennä viimeisinä viikkoina joulukirkkoon. Lukiossa koko homma ei enää toimi, joka on sinänsä sääli, sillä siellä on koettu monia huvittavia tilanteita ;) kuva on otettu viime vuodelta.

Mutta tässäpä tämä pakollinen "omgenääkuukausijouluun!!" -bloggaus! See ya!

> Minni

Memories

Oho!
Kyllähän tänne tulee tiuhaan tahtiin tekstiä, mutta aina tapahtuu jotain, jota tekee mieli jakaa, joten täällä sitä taas ollaan.
  Armas viikonloppu saapui VIIMEIN! Tämän päivän aikatauluun kuului fysiikan koe ja pianotunti, mutta päätinpä spontaanisti piipahtaa entisessä yläkoulussani kello 18 aikaan illalla. Miksi?
   Olin yläasteella luokalla, jossa pidettiin LAN-tapahtumia eli oltiin yötä koneella koulussa. Kavereitten kanssa se oli tosi kivaa, vaikka tietysti aamulla kello 4 olo on JÄRKYTTÄVÄ. Tänään pidettiin taas sellainen ja vaikka nyt, kun olen lukiossa, minulla on vanhana erityisluokkalaisena silti vapaapääsy noihin LAN-tapahtumiin, joten sinne siis! Näin paljon vanhoja luokkalaisia ja vaihdoin kuulumisia ;) Yhtäkkiä kaikki yläkoulumuistot tulivat mieleen ja tuntui hetken siltä, että mikään ei ollut muuttunut kun olimme kaikki kokoontuneet sinne, niinkuin monta kertaa aiemminkin.
Näillä nostalagisilla fiiliksillä siis..

Kuten olette jo varmaan huomanneet, ulkoasu on vaihtunut vähän alkuperäisestä. En tiedä vielä, miten se tulee toimimaan, mutta edellinen oli aika karmean näköinen, joten päätin vähän parannella. Kommentoikaa, jos näky ei miellytä silmää :)
   Tänään on ollut muutenkin joksenkin erikoinen päivä, sillä aivoni käyvät hieman ylikierroksilla. Ellen ole piirtämässä tai soittamassa pianoa, olen suunnittelemassa lahjoja tai kortteja, siivoan huonetta, hoidan rästejä ja muokkaan blogia ;D, teen siis kaikkea muuta kuin luen kokeisiin. >.<

Mutta tässä oli nyt tälläinen ylimääräinen pläjäys informaatiota teille perjantai-illaksi. Tai siis.. nyt taitaa kyllä olla jo lauantaiaamu ;)

 Tuossa hieman kuvaa LAN-tapahtumasta.. Kuvan on piirtänyt yksi parhaista kavereistani, joten kaikki kunnia kuuluu hänelle ;) Lisää löytyy myös täältä 

> Minni

Let's go on an adventure!

Hellou!
Tänään on tämän viikon ainoa vapaapäivä, jonka vietinkin sitten katsomassa Thor: The Dark World -leffaa jo toista kertaa kaverin kanssa, jonka saatatte tuntea blogista jota hän pitää nimellä Nafisa.
Lyhyesti elokuva on siis scifi-fantasia-seikkailu, jossa on ihmisiä, ilkeitä haltijoita ja jumalhahmoja. Ennen yritin olla fanittamatta, ah, niin seksikästä ja komeaa Tom Hiddlestonia, mutta lopulta vain luovutin.. nyt olen ehdoton Tom Hiddleston -fani <3 ;3
   Ja kun kerran kävin katsomassa tuollaista seikkailuleffaa tänään haluaisin myös puhua seikkailemisesta. Vaikka blogissa pitäisi kertoa päivän tapahtumista, mutta mieleni tekee nyt vain vähän selitellä kaikkea xP koettakaa kestää!

 Kun puhutaan seikkailusta, monelle tulee varmaan ekaksi miellen fantasiakirjojen seikkailun, johon kuuluu vaaroja, taikaa ja mahtavia ystäviä. Tästä nyt esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta. Pienenä minä ainakin ajattelin, että sitten kun minäkin olen tarpeeksi vanha niin lähden seikkailemaan jonnekkin Amazonin sademetsään ja etsin merirosvoja. :'D
   Nyt vanhempana tajuaa, että lähteminen Amazonin villiin viidakkoon on aika epätodennäköistä, mutta se ei tarkoita, että seikkaileminen olisi mahdotonta, vaikka siihen ei kuulukkaan lohikäärmeitä ja synkkiä viidakkoja. Mielestäni matkustaminen on parhaita tapoja seikkailla, menit sitten kaupungille, rannalle tai vuoristoon.
   Ei ole mitenkään ihmeellistä, jos turistirannoilla tai Eiffel-tornin jonossa on seikkailumieli hukassa. Se johtuukin siitä, että jotkut ihmiset tahtovat lomallaan rentoutua ja nähdä uutta, joten silloin esim. turistirannat ja Eiffel-tornit vetävät paljon väkeä. Tietysti matkoilla voi usein varata myös kaikenlaisia seikkailuretkiä, mutta jos tahdot oikeasti seikkailla, mene jonnekkin missä ei ole kovin paljon turisteja. Parhaita paikkoja, joissa olen käynyt, ovat juuri niitä mistä ei matkaoppaissa kerrota ja joissa tapaa enemmän paikallisia kuin turisteja. Usein näihin paikkoihin joutuu aivan sattumalta. Siksi matkoilla kannatan lämpimästi itsenäistä liikkumista. Koska olen vasta 16, ei auton vuokraaminen ole vaihtoehtona vielä pariin vuoteen, mutta pyörän vuokraamien on aina mahtava idea tai vaikka julkiset liikennevälineet jos pyöräily ei kiinnosta.

   Otetaan esille tosiasiat, että matkustaminen on kallista ja minun säästöpossurahoillani ei varmaan kummoista matkaa saa. Tietysti  muutamalla kympillä voi hypätä junaan ja ajaa sillä vaikka Turkuun viettämään päivää. Mutta jos tahtoo seikkailulle, joka ei maksa mitään on vaihtoehtona paljon pienempi alue - oma lähiö. Kuvitelma ei varmaan ole kovin mukava, sillä jos on asunut samassa asunnossa kauan tietää jo jokaisen kujan ja oikotien kilometrin säteellä, mutta aina voi löytyä jotain uutta ja jotain kiinnostavaa. Voit lähteä siihen osaan kaupunkia, joissa on hienoja taloja tai läheiseen puistoon tutkimaan löytyykö luonnon keskeltä jotain upeaa. Kannattaa etsiä kaikkein pienimmät polut ja ottaa vaikka eväät mukaan, jotta voit pitää eväsretken ystävien kanssa, sillä paras seikkailu koetaan aina parhaitten ihmisten kanssa ;)

Ja ennen kaikkea pidä mieli avoimena ja uskalla kokeilla uusia asioita!

> Minni

It's a dangerous business, Frodo, going out of your door. You step onto the road, and if you don't keep your feet, there's no knowing where you might be swept off to.

 

Music in my veins

Heips! Halusin tulla tänne tekemään ihan pienen bloggauksen..
Koeviikko alkoi siis virallisesti tänään ja stressi on laantunut hetkeksi.. Suurin osa ajasta menee lukemiseen, mutta välillä ehtii tekemään jotain tuottavaakin. Ikävä kyllä täällä Etelä-Suomessa sataa, eikä lumesta ole tietoakaan vaikka joulukuu alkaa jo ensi viikolla. Kaipaan lunta hiaargh!

Kerroin jo aikaisemmin, kuinka tärkeää musiikki on minulle. Sitten tulee kuitenkin niitä päiviä, jolloin pitäisi tehdä jotain erittäin tärkeää ja tuottavaa ja päässä soi jatkuvasti sama sävelmä. Yleensä päässä soi ärsyttäviä, mutta tarttuvia kappaleita, mutta sitten kun päässä soi lempibiisi, jonka sanat osaa suurinpiirtein ulkoa, keskittyminen herpaantuu ja huomaat laulavasi jatkuvasti ja kaiken aikaa sitä täsmälleen samaa biisiä. Näin käy melkein aina kun on yksin kotona, ja nyt kun pitäisi lukea kokeisiin niin ei vain onnistu XP ja kokeessa se on ainoastaan turhauttavaa.

                                    Tässä vähän musiikkia synkkää ja sateista syksyä piristämään :)

Koko bloggaus oli aika lailla itsestäänselvyyksiä ja sori, että oli lyhyt tällä kertaa, mutta lisää tulee ihan pian!

> Minni

Schoolbag in hand she leaves home in the early morning

HEI! Täällä taas ;D
Viime bloggauksesta onkin vain hetki, mutta teki mieli taas purkaa mietteitäni tänne, vaikka pitäisi varmaan olla jo nukkumassa.

Koeviikko on aivan kulman takana, enkä jotenkin ole saanut itseäni opiskelemaan tässä jaksossa, joten stressiä on ja paljon. Kyllä, aloitin siis lukion tänä vuonna ja yhtäkkiä kaikki ei enää olekkaan niin yksinkertaista.. Tässä bloggauksessa haluaisin puhua siis koulusta; tiedän että se on masentava aihe, mutta kaikkihan me olemme joutuneet/joudumme sen kokemaan.
  Aion jakaa vähän omia kokemuksiani koulusta ja uskon, että moni osaa samaistua näihin tilanteisiin.

Ensinnäkin välitunnit! Kesällähän ei ole mitään ongelmaa lähteä ulos kävelemään ja ottamaan aurinkoa, mutta sitten kun syksyn räntäsateet ja talven lumisateet iskevät päälle niin ajatus ei olekkaan niin houkutteleva. Puhun nyt tietysti ylä- ja alakoulumuistoistani, koska lukiossa ei ulos tarvitse mennä ellei halua (;<
Uskon, että aika moni, minä mukaan lukien piiloudun vessaan tai jään jahkailemaan ruokalaan, kunnes joku opettaja uhkailee jälki-istunnolla. Pienenä oli toki kivaa leikkiä vesilätäköissä, tehdä puroja ja lumiukkoja, mutta minusta tuntuu että nykyään pienet lapset käyttävät kännykkää enemmän kun mielikuvitustaan. Aika surullista ;(

Ryhmätyöt, siinäpä kivaa vaihtelua normaaliin kirjoita ylös ja opettele- asenteeseen. Etenkin jos pariksi/ryhmään saa parhaat kaverit. Mutta sitten kun pariksi tulee joku järkyttävä ihminen.. sitten on hermot kireällä. On ihmisiä, jotka kerta kaikkiaan eivät suostu tekemään YHTÄÄN mitään; ihmisiä, jotka haluavat tehdä AIVAN kaiken; ihmisiä, jotka ovat "ihan sama"-asenteella hommassa mukana ja ihmisiä, jotka huomauttelevat jokaikisestä pienestä virheestä, jonka teet. Raivostuttavaa.

Oma luokka on aina paras! Nyt lukiossa on IHANAA kun ei ole omia luokkia ja kavereita tapaa monipuolisemmin. Mutta peruskoulussa kestettiin samoja ihmisiä ympäri vuoden. Tietysti osan kanssa tullaan läheisiksi ystäviksi ja ehkä ystävyys saattaa kestää loppuiän. Mutta sitten kun joudut joka tunnilla kestämään sitä yhtä ääliötä, joka ei vain osaa pitää suutaan kiinni tai sitä idioottia, jonka on aina pakko olla oikeassa. Se ihana tyttö takapenkillä, joka kerskailee kaikesta ja se joka hihittää koko tunnin. Tunnen kyllä itse kuuluvani viimeiseen kategoriaan, mutta juu ;D.

Opettajia olen tavannut paljon erilaisia: hauskoja, mukavia, tiukkoja, rentoja, kamalia, huonoja ja hyviä opettajia. Aineen kiinnostavuus riippuu paljon siitä millainen opettaja on, mutta vaikka opettaja olisikin kuinka hauska, jos hän ei osaa opettaa niin se siitä. Seuraavana vuonna ihmetellään, että onko näitä asioita edes opetettu. Sitten kun opettajat alkavat ottaa lellikkejä ja silmätikkuja on tosi kyseessä. Koska jos joudut jompaan kumpaan ryhmään joudut vastaamaan melkein kaikkiin kysymyksiin, kun taas ryhmiin kuulumattomat jäävät ilman puheenvuoroa ja tuntiaktiivisuudesta saatavaa arvosanan korotusta.

Viimeisenä haluaisin puhua kouluruokailusta. Kaikki ovat varmaan joutuneet syömään koulun kuivaa salaattia, kumiperunoita, ällöttäviä kastikkeita ja liisterispagettia. Sitten kun astian sattuu tiputtamaan saa raikuvat aploodit tai vastaavan hurrauksen. Keittäjät ovat usein nalkuttavia ja vahtivat tarkkaan ettei salaatista noukita vesimeloneja eikä yhtäkään ylimääräistä jäätelöä heru. Sitten jos lautaselle jää ruokaa, niin siitähän ne vasta suuttuvatkin ja alakoulussa usein ei päästä lähtemään ellei lautanen ole aivan tyhjä. Ja sitten ne kaikki ällöt jutut mitä kuulee kouluruokailuista tai mitä tulee ruoasta mieleen. Nam.

Tästä blogista tuli nyt vähän odotettua pidempi, anteeksi siitä ja toivottavasti joku jaksaa lukea tuon kaiken :D Kuvia en viitsi tähän laittaa eikä niitä sen kummemmin olisikaan. Nauttikaa koulusta ja nähdään taas pian!

> Minni

Mitä minussa

Tästä se sitten lähtee.. eka blogikirjoitus !
Olen harkinnut blogin aloittamista jo pitkään, koska aina kun pääsen jonkun muun blogiin sormeni syhyävät jo päästä kirjoittamaan omaa. Ja tässä se nyt on! Saa nähdä mitä tästä tulee (;

Nimi täällä on siis Minni, mutta se ei ole kyllä oikea nimeni. 16 vuotta tuli minullakin täyteen kesällä. Harrastuksia löytyy jonkunmoisia, kuten pianonsoitto, piirtäminen, musiikki, lukeminen, kerhonohjaus ja jonkinmoinen sekoilu. Valokuviakin tykkään ottaa, vaikka omaa järkkäriä ei löydykkään ja kännykästä on kamera rikki, joten tänne en ihan heti pysty laittamaan tuoreita kuvia.. Toivottavasti pian!
  Mielenkiinnonkohteistani sen verran, että musiikki on minulle elämä. Lempibändeihin/laulajiin kuuluu Muse, Coldplay, Hurts ja Lana Del Rey, joka on jotenkin onnistunut änkeämään brittilistalleni. Elokuvamakuuni taas kuuluu Disney-klassikkoja, scifiä, fantasiaa ja kauhua. Kirjoja luin ennen kaiken aikaa, mutta nyt se on vähän jäänyt ja alan lukemaan enemmän ja enemmän englanniksi.
  Ja RAKASTAN matkustamista! Olen perheen kanssa usein menossa ties minnekkin ympäri vuotta, mutta kuluneen vuoden aikana on tullut matkusteltua muittenkin kuin vain perheen kanssa. Olen aina haaveillut matkustavani Amerikkaan ja kenties, tuo unelma toteutuu joskus (;

Tuossa oli siis pieni tietopläjäys minusta. En tiedä kiinostaako ketään oikeasti kaikki nuo asiat, mutta todistettu on, että ihmiset rakastavat kertoa itsestään kaikkea. Niin minäkin. Toivottavasti pääsen pian kirjoittamaan lisää (:

 Ja lopussa pieni kuvakokoelma menneen kesän kohteista. Seuraavaa kesää odotellessa..
          The world is a book, and those that do not travel read only one page  - St. Augustine

> Minni