Schoolbag in hand she leaves home in the early morning

HEI! Täällä taas ;D
Viime bloggauksesta onkin vain hetki, mutta teki mieli taas purkaa mietteitäni tänne, vaikka pitäisi varmaan olla jo nukkumassa.

Koeviikko on aivan kulman takana, enkä jotenkin ole saanut itseäni opiskelemaan tässä jaksossa, joten stressiä on ja paljon. Kyllä, aloitin siis lukion tänä vuonna ja yhtäkkiä kaikki ei enää olekkaan niin yksinkertaista.. Tässä bloggauksessa haluaisin puhua siis koulusta; tiedän että se on masentava aihe, mutta kaikkihan me olemme joutuneet/joudumme sen kokemaan.
  Aion jakaa vähän omia kokemuksiani koulusta ja uskon, että moni osaa samaistua näihin tilanteisiin.

Ensinnäkin välitunnit! Kesällähän ei ole mitään ongelmaa lähteä ulos kävelemään ja ottamaan aurinkoa, mutta sitten kun syksyn räntäsateet ja talven lumisateet iskevät päälle niin ajatus ei olekkaan niin houkutteleva. Puhun nyt tietysti ylä- ja alakoulumuistoistani, koska lukiossa ei ulos tarvitse mennä ellei halua (;<
Uskon, että aika moni, minä mukaan lukien piiloudun vessaan tai jään jahkailemaan ruokalaan, kunnes joku opettaja uhkailee jälki-istunnolla. Pienenä oli toki kivaa leikkiä vesilätäköissä, tehdä puroja ja lumiukkoja, mutta minusta tuntuu että nykyään pienet lapset käyttävät kännykkää enemmän kun mielikuvitustaan. Aika surullista ;(

Ryhmätyöt, siinäpä kivaa vaihtelua normaaliin kirjoita ylös ja opettele- asenteeseen. Etenkin jos pariksi/ryhmään saa parhaat kaverit. Mutta sitten kun pariksi tulee joku järkyttävä ihminen.. sitten on hermot kireällä. On ihmisiä, jotka kerta kaikkiaan eivät suostu tekemään YHTÄÄN mitään; ihmisiä, jotka haluavat tehdä AIVAN kaiken; ihmisiä, jotka ovat "ihan sama"-asenteella hommassa mukana ja ihmisiä, jotka huomauttelevat jokaikisestä pienestä virheestä, jonka teet. Raivostuttavaa.

Oma luokka on aina paras! Nyt lukiossa on IHANAA kun ei ole omia luokkia ja kavereita tapaa monipuolisemmin. Mutta peruskoulussa kestettiin samoja ihmisiä ympäri vuoden. Tietysti osan kanssa tullaan läheisiksi ystäviksi ja ehkä ystävyys saattaa kestää loppuiän. Mutta sitten kun joudut joka tunnilla kestämään sitä yhtä ääliötä, joka ei vain osaa pitää suutaan kiinni tai sitä idioottia, jonka on aina pakko olla oikeassa. Se ihana tyttö takapenkillä, joka kerskailee kaikesta ja se joka hihittää koko tunnin. Tunnen kyllä itse kuuluvani viimeiseen kategoriaan, mutta juu ;D.

Opettajia olen tavannut paljon erilaisia: hauskoja, mukavia, tiukkoja, rentoja, kamalia, huonoja ja hyviä opettajia. Aineen kiinnostavuus riippuu paljon siitä millainen opettaja on, mutta vaikka opettaja olisikin kuinka hauska, jos hän ei osaa opettaa niin se siitä. Seuraavana vuonna ihmetellään, että onko näitä asioita edes opetettu. Sitten kun opettajat alkavat ottaa lellikkejä ja silmätikkuja on tosi kyseessä. Koska jos joudut jompaan kumpaan ryhmään joudut vastaamaan melkein kaikkiin kysymyksiin, kun taas ryhmiin kuulumattomat jäävät ilman puheenvuoroa ja tuntiaktiivisuudesta saatavaa arvosanan korotusta.

Viimeisenä haluaisin puhua kouluruokailusta. Kaikki ovat varmaan joutuneet syömään koulun kuivaa salaattia, kumiperunoita, ällöttäviä kastikkeita ja liisterispagettia. Sitten kun astian sattuu tiputtamaan saa raikuvat aploodit tai vastaavan hurrauksen. Keittäjät ovat usein nalkuttavia ja vahtivat tarkkaan ettei salaatista noukita vesimeloneja eikä yhtäkään ylimääräistä jäätelöä heru. Sitten jos lautaselle jää ruokaa, niin siitähän ne vasta suuttuvatkin ja alakoulussa usein ei päästä lähtemään ellei lautanen ole aivan tyhjä. Ja sitten ne kaikki ällöt jutut mitä kuulee kouluruokailuista tai mitä tulee ruoasta mieleen. Nam.

Tästä blogista tuli nyt vähän odotettua pidempi, anteeksi siitä ja toivottavasti joku jaksaa lukea tuon kaiken :D Kuvia en viitsi tähän laittaa eikä niitä sen kummemmin olisikaan. Nauttikaa koulusta ja nähdään taas pian!

> Minni