Airplanes in the night sky are like shooting stars..

...i could really use a wish right now.
Jännittää! Tänään illalla olen varmasti jo lentokoneessa matkalla kohti uutta seikkailua. Määränpäänä siis Peking, Kiina! Matkalaukut on jo viety lentokentälle eilen ja kaikki on muutenkin valmista matkaa varten.

    Olen aika usein saanut vierailla lentokentällä vuoden aikana, mikä on todella ihanaa. Rakastan lentämistä melkein yhtä paljon kuin itse matkaa, vaikka lentokone itse onkin tunkkainen ja ahdas.
 Tässä bloggauksessa haluaisinkin puhua niistä lentokenttäkokemuksista, jotka tekevät ihanasta matkasta vähemmän ihanan.

Matkahan alkaa siis lentokentälle saapumisella. Vaikka jonoja on joka ikisessä paikassa, siitä ei voi oikein valittaa ja ne kulkevat suhteellisen nopeasti. Esim. turvatarkastuksen jono tuntuu hujahtavan hetkessä, vaikka juuri äsken oli seissyt jonon perällä. Mutta (Jenna Marblesia kompaten) sitten joskus siellä on se nainen, joka on päättänyt ottaa lentokentälle mukaansa kaikki mahdolliset korunsa, hienon laukkunsa, vyönsä ja piikkikorkkarit. Siis oikeasti. Eihän siinä mitään jos tahtoo yleensä pitää kaikkia koruja ja laukkuja, mutta kävikö ehkä mielessä, että turvatarkastuksessa ne kaikki pitäisi riisua ja siinä sitten menee ikuisuus.. Niitä korkkareita ei välttämättä tarvitse riisua turvatarkastuksessa, mutta jos tulee hätätilanne ja kaikki joutuvat lähtemään koneesta ne korkkarit voivat puhkaista sen turva-alustan jolla koneesta päästään pois. Että ajatelkaapa sitä..

   Kun kaikista mahdollisista tarkastuksista on päästy läpi ja lentokentällä on syöty ja ostettu tavaraa tax-freestä on aika astua koneeseen. Sinnekin joutuu jonottamaan hyvän tovin, että pääsee istumaan omalle paikalleen. Kännykät suljetaan ja kone lähtee. Minusta on jotenkin turhauttavaa, että kännykät joutuu sulkemaan kun kone nousee, koska parhaimmat kuvat saa juuri ensimmäisinä hetkinä ;D
   Ja sitten kun tulee ruoka-aika.. jokainen, joka on ikinä käynyt lentokoneessa tietää, että ruoka siellä maistuu kamalalta. Luulisi, että kouluruoka maistuu hirveältä, mutta lentokoneruoka todella vie voiton siitäkin. Joskus eteen sattuu kohtalaisen hyvää ruokaa, mutta usein ruoka on sitä samaa: kumisia vihanneksia, paakkuista kastiketta ja koostumukseltaan hyvin epäilyttävää lihajuttua. Yöh D;
   Käytävät ovat erittäin ahtaita ja sitten kun ihmisten pitäisi päästä ohittamaan toisiaan x) etenkin ihmisten vessasähläilyt ovat huvittavaa katsottavaa.
Myös lentokoneessa on useita ihmiä, jotka ovat omalla tavallaan ärsyttäviä. Ensinnäkin lapset. Itse aina ajattelen, että lapset ovat hauskoja ja ihastuttavia, mutta kun koko matkan ajan ne itkevät tai potkivat selkänojaasi, se ei ole kovin kivaa. Ja sitten ne ihmiset, jotka aloittavat juhlat vähän liian aikaisin ja huutelevat kännissä lentokoneessa..
   Jokaisessa lentokoneessa pyörii aina muutama leffa. Pidemmillä matkoilla penkin edessä on oma viihdekeskus, josta näkee leffoja ja voi pelata pelejä :) Sitä siis luvassa tänäänkin. Mutta lyhyemmillä matkoilla kaikki ihmiset katsovat sitä samaa elokuvaa ja minulle, joka olen matkustanut pienestä pitäen, on tullut pieniä traumoja monesta lentokoneleffasta esim. luisteluparista, jossa väärän liikkeen tehdessä parin pää lähtee irti tai kahdesta miehestä, jotka olivat pahasti sairaita ja yskivät verta. Jep. Hyvää matkaa.

    Kun vihdoin saavutaan perille kohteeseen on aika hakea matkalaukut. Aluksi joudutaan (taas) odottamaan, että liukuhihna alkaa pyörimään ja sitten kaikki vain tunkevat eteenpäin saadakseen mahdollisimman hyvän paikan hihnan vierestä. Välillä tuntuu, että lentokentällä ihmiset ovat aika agressiivisia. Johtuu kai stressistä..

Ellei oteta lukuun kaikkia noita pieniä yksityiskohtia, lentokentällä ja koneessa oleminen on ihanaa ja upea kokemus ja matka sen jälkeen on ihan omaa luokkaansa. Pyrin aina nauttimaan matkasta niin paljon kuin mahdollista ja saada siitä kaiken irti.
Seuraava bloggaus ilmestyykin vasta paluuni jälkeen, joten siihen asti...

Olen rakastanut tätä biisiä siitä asti, kun kuulin sen ensimmäisen kerran.. joten nauttikaa :)

> Minni

Koska meillä on joulu?

Heisulivei!

Huomenna on sitten viimeinen koe! Viimeinen rutistus ja sen jälkeen voi rentoutua koko loppuvuoden! Olen kyllä aloittanut rentoutumisen etuajoissa, koska en ole edes vielä avannut koekirjoja ;P

Otetaan esille se fakta että jouluun on enää YKSI kuukausi! Mieletöntä! Lahjat on jo ostettu, kortit postittamista vailla ja pian pitäisi ostaa joulukuusi ja koristella talo ;) ! Ajatus tuntuu mielettömältä.. Pian on taas loma! Joulutunnelmaa ei kovin paljon välity jos katsoo ulos, koska täällä Etelä-Suomessa sataa, eikä lumesta ole tietoakaan. Tänään taisi tulla ensimmäiset pakkaset.

  Kun joulu tulee, se tarkoittaa myös että saa lahjoja! Pienenä lahjojen saaminen oli parasta joulussa, mutta nyt kun suurinpiirtein tietää mitä pukin kontista löytyy, on lahjojen antaminen paljon kivempaa. Etenkin kun niitä saa työstää itse! Parhaat lahjat saada on myös juuri niitä, joissa on ollut enemmän ajatusta kuin rahaa mukana ;). Kuitenkin omaan joululahjalistaani kuuluu tänä vuonna vain disney-klassikkoja, wii-pelejä (jep, meillä ei muita konsoleita ole), ja satunnaisia lahjakortteja..

Joulukirkossa on tunnelmaa ;D meidän perheessä ei ole perinteenä käydä joulukirkossa, mutta peruskoulussa oli aina "pakko" mennä viimeisinä viikkoina joulukirkkoon. Lukiossa koko homma ei enää toimi, joka on sinänsä sääli, sillä siellä on koettu monia huvittavia tilanteita ;) kuva on otettu viime vuodelta.

Mutta tässäpä tämä pakollinen "omgenääkuukausijouluun!!" -bloggaus! See ya!

> Minni

Memories

Oho!
Kyllähän tänne tulee tiuhaan tahtiin tekstiä, mutta aina tapahtuu jotain, jota tekee mieli jakaa, joten täällä sitä taas ollaan.
  Armas viikonloppu saapui VIIMEIN! Tämän päivän aikatauluun kuului fysiikan koe ja pianotunti, mutta päätinpä spontaanisti piipahtaa entisessä yläkoulussani kello 18 aikaan illalla. Miksi?
   Olin yläasteella luokalla, jossa pidettiin LAN-tapahtumia eli oltiin yötä koneella koulussa. Kavereitten kanssa se oli tosi kivaa, vaikka tietysti aamulla kello 4 olo on JÄRKYTTÄVÄ. Tänään pidettiin taas sellainen ja vaikka nyt, kun olen lukiossa, minulla on vanhana erityisluokkalaisena silti vapaapääsy noihin LAN-tapahtumiin, joten sinne siis! Näin paljon vanhoja luokkalaisia ja vaihdoin kuulumisia ;) Yhtäkkiä kaikki yläkoulumuistot tulivat mieleen ja tuntui hetken siltä, että mikään ei ollut muuttunut kun olimme kaikki kokoontuneet sinne, niinkuin monta kertaa aiemminkin.
Näillä nostalagisilla fiiliksillä siis..

Kuten olette jo varmaan huomanneet, ulkoasu on vaihtunut vähän alkuperäisestä. En tiedä vielä, miten se tulee toimimaan, mutta edellinen oli aika karmean näköinen, joten päätin vähän parannella. Kommentoikaa, jos näky ei miellytä silmää :)
   Tänään on ollut muutenkin joksenkin erikoinen päivä, sillä aivoni käyvät hieman ylikierroksilla. Ellen ole piirtämässä tai soittamassa pianoa, olen suunnittelemassa lahjoja tai kortteja, siivoan huonetta, hoidan rästejä ja muokkaan blogia ;D, teen siis kaikkea muuta kuin luen kokeisiin. >.<

Mutta tässä oli nyt tälläinen ylimääräinen pläjäys informaatiota teille perjantai-illaksi. Tai siis.. nyt taitaa kyllä olla jo lauantaiaamu ;)

 Tuossa hieman kuvaa LAN-tapahtumasta.. Kuvan on piirtänyt yksi parhaista kavereistani, joten kaikki kunnia kuuluu hänelle ;) Lisää löytyy myös täältä 

> Minni

Let's go on an adventure!

Hellou!
Tänään on tämän viikon ainoa vapaapäivä, jonka vietinkin sitten katsomassa Thor: The Dark World -leffaa jo toista kertaa kaverin kanssa, jonka saatatte tuntea blogista jota hän pitää nimellä Nafisa.
Lyhyesti elokuva on siis scifi-fantasia-seikkailu, jossa on ihmisiä, ilkeitä haltijoita ja jumalhahmoja. Ennen yritin olla fanittamatta, ah, niin seksikästä ja komeaa Tom Hiddlestonia, mutta lopulta vain luovutin.. nyt olen ehdoton Tom Hiddleston -fani <3 ;3
   Ja kun kerran kävin katsomassa tuollaista seikkailuleffaa tänään haluaisin myös puhua seikkailemisesta. Vaikka blogissa pitäisi kertoa päivän tapahtumista, mutta mieleni tekee nyt vain vähän selitellä kaikkea xP koettakaa kestää!

 Kun puhutaan seikkailusta, monelle tulee varmaan ekaksi miellen fantasiakirjojen seikkailun, johon kuuluu vaaroja, taikaa ja mahtavia ystäviä. Tästä nyt esimerkiksi Taru Sormusten Herrasta. Pienenä minä ainakin ajattelin, että sitten kun minäkin olen tarpeeksi vanha niin lähden seikkailemaan jonnekkin Amazonin sademetsään ja etsin merirosvoja. :'D
   Nyt vanhempana tajuaa, että lähteminen Amazonin villiin viidakkoon on aika epätodennäköistä, mutta se ei tarkoita, että seikkaileminen olisi mahdotonta, vaikka siihen ei kuulukkaan lohikäärmeitä ja synkkiä viidakkoja. Mielestäni matkustaminen on parhaita tapoja seikkailla, menit sitten kaupungille, rannalle tai vuoristoon.
   Ei ole mitenkään ihmeellistä, jos turistirannoilla tai Eiffel-tornin jonossa on seikkailumieli hukassa. Se johtuukin siitä, että jotkut ihmiset tahtovat lomallaan rentoutua ja nähdä uutta, joten silloin esim. turistirannat ja Eiffel-tornit vetävät paljon väkeä. Tietysti matkoilla voi usein varata myös kaikenlaisia seikkailuretkiä, mutta jos tahdot oikeasti seikkailla, mene jonnekkin missä ei ole kovin paljon turisteja. Parhaita paikkoja, joissa olen käynyt, ovat juuri niitä mistä ei matkaoppaissa kerrota ja joissa tapaa enemmän paikallisia kuin turisteja. Usein näihin paikkoihin joutuu aivan sattumalta. Siksi matkoilla kannatan lämpimästi itsenäistä liikkumista. Koska olen vasta 16, ei auton vuokraaminen ole vaihtoehtona vielä pariin vuoteen, mutta pyörän vuokraamien on aina mahtava idea tai vaikka julkiset liikennevälineet jos pyöräily ei kiinnosta.

   Otetaan esille tosiasiat, että matkustaminen on kallista ja minun säästöpossurahoillani ei varmaan kummoista matkaa saa. Tietysti  muutamalla kympillä voi hypätä junaan ja ajaa sillä vaikka Turkuun viettämään päivää. Mutta jos tahtoo seikkailulle, joka ei maksa mitään on vaihtoehtona paljon pienempi alue - oma lähiö. Kuvitelma ei varmaan ole kovin mukava, sillä jos on asunut samassa asunnossa kauan tietää jo jokaisen kujan ja oikotien kilometrin säteellä, mutta aina voi löytyä jotain uutta ja jotain kiinnostavaa. Voit lähteä siihen osaan kaupunkia, joissa on hienoja taloja tai läheiseen puistoon tutkimaan löytyykö luonnon keskeltä jotain upeaa. Kannattaa etsiä kaikkein pienimmät polut ja ottaa vaikka eväät mukaan, jotta voit pitää eväsretken ystävien kanssa, sillä paras seikkailu koetaan aina parhaitten ihmisten kanssa ;)

Ja ennen kaikkea pidä mieli avoimena ja uskalla kokeilla uusia asioita!

> Minni

It's a dangerous business, Frodo, going out of your door. You step onto the road, and if you don't keep your feet, there's no knowing where you might be swept off to.

 

Music in my veins

Heips! Halusin tulla tänne tekemään ihan pienen bloggauksen..
Koeviikko alkoi siis virallisesti tänään ja stressi on laantunut hetkeksi.. Suurin osa ajasta menee lukemiseen, mutta välillä ehtii tekemään jotain tuottavaakin. Ikävä kyllä täällä Etelä-Suomessa sataa, eikä lumesta ole tietoakaan vaikka joulukuu alkaa jo ensi viikolla. Kaipaan lunta hiaargh!

Kerroin jo aikaisemmin, kuinka tärkeää musiikki on minulle. Sitten tulee kuitenkin niitä päiviä, jolloin pitäisi tehdä jotain erittäin tärkeää ja tuottavaa ja päässä soi jatkuvasti sama sävelmä. Yleensä päässä soi ärsyttäviä, mutta tarttuvia kappaleita, mutta sitten kun päässä soi lempibiisi, jonka sanat osaa suurinpiirtein ulkoa, keskittyminen herpaantuu ja huomaat laulavasi jatkuvasti ja kaiken aikaa sitä täsmälleen samaa biisiä. Näin käy melkein aina kun on yksin kotona, ja nyt kun pitäisi lukea kokeisiin niin ei vain onnistu XP ja kokeessa se on ainoastaan turhauttavaa.

                                    Tässä vähän musiikkia synkkää ja sateista syksyä piristämään :)

Koko bloggaus oli aika lailla itsestäänselvyyksiä ja sori, että oli lyhyt tällä kertaa, mutta lisää tulee ihan pian!

> Minni

Schoolbag in hand she leaves home in the early morning

HEI! Täällä taas ;D
Viime bloggauksesta onkin vain hetki, mutta teki mieli taas purkaa mietteitäni tänne, vaikka pitäisi varmaan olla jo nukkumassa.

Koeviikko on aivan kulman takana, enkä jotenkin ole saanut itseäni opiskelemaan tässä jaksossa, joten stressiä on ja paljon. Kyllä, aloitin siis lukion tänä vuonna ja yhtäkkiä kaikki ei enää olekkaan niin yksinkertaista.. Tässä bloggauksessa haluaisin puhua siis koulusta; tiedän että se on masentava aihe, mutta kaikkihan me olemme joutuneet/joudumme sen kokemaan.
  Aion jakaa vähän omia kokemuksiani koulusta ja uskon, että moni osaa samaistua näihin tilanteisiin.

Ensinnäkin välitunnit! Kesällähän ei ole mitään ongelmaa lähteä ulos kävelemään ja ottamaan aurinkoa, mutta sitten kun syksyn räntäsateet ja talven lumisateet iskevät päälle niin ajatus ei olekkaan niin houkutteleva. Puhun nyt tietysti ylä- ja alakoulumuistoistani, koska lukiossa ei ulos tarvitse mennä ellei halua (;<
Uskon, että aika moni, minä mukaan lukien piiloudun vessaan tai jään jahkailemaan ruokalaan, kunnes joku opettaja uhkailee jälki-istunnolla. Pienenä oli toki kivaa leikkiä vesilätäköissä, tehdä puroja ja lumiukkoja, mutta minusta tuntuu että nykyään pienet lapset käyttävät kännykkää enemmän kun mielikuvitustaan. Aika surullista ;(

Ryhmätyöt, siinäpä kivaa vaihtelua normaaliin kirjoita ylös ja opettele- asenteeseen. Etenkin jos pariksi/ryhmään saa parhaat kaverit. Mutta sitten kun pariksi tulee joku järkyttävä ihminen.. sitten on hermot kireällä. On ihmisiä, jotka kerta kaikkiaan eivät suostu tekemään YHTÄÄN mitään; ihmisiä, jotka haluavat tehdä AIVAN kaiken; ihmisiä, jotka ovat "ihan sama"-asenteella hommassa mukana ja ihmisiä, jotka huomauttelevat jokaikisestä pienestä virheestä, jonka teet. Raivostuttavaa.

Oma luokka on aina paras! Nyt lukiossa on IHANAA kun ei ole omia luokkia ja kavereita tapaa monipuolisemmin. Mutta peruskoulussa kestettiin samoja ihmisiä ympäri vuoden. Tietysti osan kanssa tullaan läheisiksi ystäviksi ja ehkä ystävyys saattaa kestää loppuiän. Mutta sitten kun joudut joka tunnilla kestämään sitä yhtä ääliötä, joka ei vain osaa pitää suutaan kiinni tai sitä idioottia, jonka on aina pakko olla oikeassa. Se ihana tyttö takapenkillä, joka kerskailee kaikesta ja se joka hihittää koko tunnin. Tunnen kyllä itse kuuluvani viimeiseen kategoriaan, mutta juu ;D.

Opettajia olen tavannut paljon erilaisia: hauskoja, mukavia, tiukkoja, rentoja, kamalia, huonoja ja hyviä opettajia. Aineen kiinnostavuus riippuu paljon siitä millainen opettaja on, mutta vaikka opettaja olisikin kuinka hauska, jos hän ei osaa opettaa niin se siitä. Seuraavana vuonna ihmetellään, että onko näitä asioita edes opetettu. Sitten kun opettajat alkavat ottaa lellikkejä ja silmätikkuja on tosi kyseessä. Koska jos joudut jompaan kumpaan ryhmään joudut vastaamaan melkein kaikkiin kysymyksiin, kun taas ryhmiin kuulumattomat jäävät ilman puheenvuoroa ja tuntiaktiivisuudesta saatavaa arvosanan korotusta.

Viimeisenä haluaisin puhua kouluruokailusta. Kaikki ovat varmaan joutuneet syömään koulun kuivaa salaattia, kumiperunoita, ällöttäviä kastikkeita ja liisterispagettia. Sitten kun astian sattuu tiputtamaan saa raikuvat aploodit tai vastaavan hurrauksen. Keittäjät ovat usein nalkuttavia ja vahtivat tarkkaan ettei salaatista noukita vesimeloneja eikä yhtäkään ylimääräistä jäätelöä heru. Sitten jos lautaselle jää ruokaa, niin siitähän ne vasta suuttuvatkin ja alakoulussa usein ei päästä lähtemään ellei lautanen ole aivan tyhjä. Ja sitten ne kaikki ällöt jutut mitä kuulee kouluruokailuista tai mitä tulee ruoasta mieleen. Nam.

Tästä blogista tuli nyt vähän odotettua pidempi, anteeksi siitä ja toivottavasti joku jaksaa lukea tuon kaiken :D Kuvia en viitsi tähän laittaa eikä niitä sen kummemmin olisikaan. Nauttikaa koulusta ja nähdään taas pian!

> Minni

Mitä minussa

Tästä se sitten lähtee.. eka blogikirjoitus !
Olen harkinnut blogin aloittamista jo pitkään, koska aina kun pääsen jonkun muun blogiin sormeni syhyävät jo päästä kirjoittamaan omaa. Ja tässä se nyt on! Saa nähdä mitä tästä tulee (;

Nimi täällä on siis Minni, mutta se ei ole kyllä oikea nimeni. 16 vuotta tuli minullakin täyteen kesällä. Harrastuksia löytyy jonkunmoisia, kuten pianonsoitto, piirtäminen, musiikki, lukeminen, kerhonohjaus ja jonkinmoinen sekoilu. Valokuviakin tykkään ottaa, vaikka omaa järkkäriä ei löydykkään ja kännykästä on kamera rikki, joten tänne en ihan heti pysty laittamaan tuoreita kuvia.. Toivottavasti pian!
  Mielenkiinnonkohteistani sen verran, että musiikki on minulle elämä. Lempibändeihin/laulajiin kuuluu Muse, Coldplay, Hurts ja Lana Del Rey, joka on jotenkin onnistunut änkeämään brittilistalleni. Elokuvamakuuni taas kuuluu Disney-klassikkoja, scifiä, fantasiaa ja kauhua. Kirjoja luin ennen kaiken aikaa, mutta nyt se on vähän jäänyt ja alan lukemaan enemmän ja enemmän englanniksi.
  Ja RAKASTAN matkustamista! Olen perheen kanssa usein menossa ties minnekkin ympäri vuotta, mutta kuluneen vuoden aikana on tullut matkusteltua muittenkin kuin vain perheen kanssa. Olen aina haaveillut matkustavani Amerikkaan ja kenties, tuo unelma toteutuu joskus (;

Tuossa oli siis pieni tietopläjäys minusta. En tiedä kiinostaako ketään oikeasti kaikki nuo asiat, mutta todistettu on, että ihmiset rakastavat kertoa itsestään kaikkea. Niin minäkin. Toivottavasti pääsen pian kirjoittamaan lisää (:

 Ja lopussa pieni kuvakokoelma menneen kesän kohteista. Seuraavaa kesää odotellessa..
          The world is a book, and those that do not travel read only one page  - St. Augustine

> Minni