Spring flowers

 "You can cut all the flowers but you cannot keep Spring from coming"

Yep, se on täällä taas. Kevät. Pitkän, pimeän, kylmän ja suurimmaksi osaksi lumettoman talven jälkeen valoa on alkanut taas tulla lisää. Kevään voi jo melkein tuntea ilmassa ja iholla. Ainakin minä huomaan muutoksen heti ja sydän alkaa sykkimään kiivaammin. Kevät on ehkä yksi kauniimmista vuodenajoista koskaan. Tänään onkin vihoviimeinen päivä helmikuuta ja viimeinen päivä talvesta. Ensi kuuta voidaan pitää jo virallisesti "keväänä" vaikka lehtiä ja kukkia ei vielä näykkään ja lunta löytyy vieläkin monesta paikkaa.

Kevät on aiheuttanut minussa jonkinlaisen uudelleenheräämisen. Koko talvi tuntuu olleen pitkää unta, josta erottuu selvästi joulu ja hiihtoloma. Yhtäkkiä tekee mieli tehdä kaikkea ja lähteä kaikkialle. Luovuus ja inspiraatio pukkaa kaikkialta. Olen myös kiinnostunut tyylistäni ja muodistakin yhtäkkiä viikon aikana paljon enemmän. Koko talvi tuntui menneen taktiikalla "neule ja farkut", mutta nyt alan jo miettimään, pitäisikö laittaa hame vai housut, mitä kuosia, mitä mallia jne. Olen hankkinut itselleni jo kattavan listan tavaroita, joita haluan hankkia tai joita todella TARVITSEN (en tiedä, miten todellista tämä TARVE on). Ykkösenä listalla on aargh niin upeat raybanin clubmastersit. Koska rahatilanteeni ei ole niin mahtava, feikitkin kelpaisivat TARPEEN vaatiessa.

näistä unelmoiden..

Vaikka kaikki tuntuukin todella rennolta ja ihanalta kun kevät saapuu, tekemistä näyttää vain tulevan lisää. Koeviikko lähenee hitaasti, mutta varmasti ja on paljon paikkoja, joissa pitäisi käydä. Leffalistani kasvaa joka viikko lisää. Ensi kuun kuumimmat leffat tulevat olemaan Only Lovers Left Alive ja Captain America "2". Lempilaulajani Lana Del Rey julkaisee uuden levyn huomenna ja haluan saada sen käsiini niin pian kuin mahdollista. Stephen Kingin uusin kirja Tohtori Uni on "must read" -listallani "The fault in our stars" -kirjan kanssa. Vaatekaappini kaipaisi pikaista uudistusta ja TAHDON kirkkaansinisen hameen <3. Kaiken tämän kanssa tarvitaan paljon kärsivällisyyttä niin ajan kuin rahan suhteen..
    Tänään kävinkin hyvän ystäväni Chilin kanssa Sellossa hetken shoppailemassa. Matkaan tarttui rajauskynä, huulipunaa ja upea t-paita, jonka haluan pukea heti kun mahdollisuus tulee <3. Kävimme myös ostamassa pehmikset ja ne taisivat myös olla vuoden ensimmäiset (oikeat) jäätelöt.

   Olen myös innostunut elämään terveellisemmin näin kevään alkaessa. Yritän vähentää "epäterveellisen" ruoan syöntiä ja lisätä liikuntaa. Minut tuntien, tämä kestää niin kauan, kunnes kyllästyn siihen, mutta toivon että en kyllästy tähän ikinä :)

Ja viimeisenä.. lisää hiihtolomamusaa, tällä kertaa paljon iloisempaa :)

            

Happy Spring!
> Minni

My Fears

       

 Heipä hei ja terveisiä hiihtolomalta!

 Tarkalleen ottaen Pyhätunturilta. Olen viettänyt täällä melkein joka hiihtoloman melkein 15 vuoden ajalta ja paikka alkaa pikkuhiljaa käydä tylsäksi, kun olen käynyt melkein joka kulmassa ja paikassa. Nyt on ollut ainakin kamera hurjasti käytössä ja kaikki aika kuluu enimmäkseen urheilemiseen ja Olympialaisten katsomiseen.
   Niin ja tuosta ylhäällä olevasta kappaleesta vielä.. Minun iänikuinen perinteeni on aina nukkua Pyhätunturilla, tuon pienen mökin ylätasolla (unohdin sen oikean nimen) ja ottaa aina mukaan radio. Siellä minä sitten pelailen kännykällä ja kuuntelen musiikkia samaan aikaan. Yksi biisi kiinnitti erityisesti huomioni, vaikka se olikin remix-versio. Jokin tässä biisissä kosketti, vaikka se sattuukin olemaan aika surumielinen.  Päätin heti etsiä alkuperäisen ja pitkän etsinnän ja seikkailemisen jälkeen löysin täydellisen coverin. Ja jos se merkitsee mitään, niin voin sanoa, että alkuperäinen versio on (oi, niin mahtavan) Cherin luoma.

  Yksi päivä törmäsin johonkin vanhaan ystäväkirjaan ja siellä luki kaikkien niitten lempieläinten ja suosikkileffojen joukossa PELKÄÄN...

   En muista, mitä olin pienenä pelännyt, mutta idea sinänsä jäi mietityttämään. Mitä minä pelkään? Ei pimeä, ei hämähäkit, ei kummitukset, ei mikään noista ole minua ikinä oikein pelottanut. Jäin miettimään, että mikä minut saa pelkäämään tällä hetkellä? Tietysti olisi kamalaa, jos menettäisin jonkun perheestäni tai ystävistäni, mutta en laske sitä peloksi itsestään.
   Pelon tunteen saavat aikaan myös kauhuleffat ja samantapaiset asiat. Leffat ja pelit sisältävät paljon yllätyshyökkäyksiä (minun epätoivoinen suomennokseni sanasta jumpscare), jotka todella saavat sydämmen hyppäämään kurkkuun ja adrenaliinin virtaamaan, mutta se toimii vain hetken. Ainoastaan kaikkein parhaimmat kirjat, pelit ja leffat pystyvät pitämään kauhun ja ahdistuksen tunteen koko elokuvan ajan. Tässä ei kuitenkaan tunnu olevan mitään järkeä. PELKÄÄN.. kauhuelokuvia :D Se ei ihan toimi.

 
   Huomasin lentokentällä, etten ollut ottanut mukaan mitään matkalukemista, joten pistäydyin R-Kioskilla ja ostin Stephen Kingin Hohto -kirjan. Siitähän on tullut nyt ihan hiljattain jatko-osa "Tohtori Uni" ja minun niin tekee mieli vain rynnätä ostamaan se.
   No itse kirja oli erittäin hienosti kirjoitettu ja aiheutti lukiessa turhaantuneisuutta, ahdistusta ja jännitystä. Kaikkea mitä täydelliseen kauhuromaaniin kuuluu. Kirjakin käsitteli pelkoa, mutta myös ihmismielen syviä mysteereitä ja vähän jopa paranormaalisuuttakin. En lopulta voinut laskea kirjaa käsistäni, koska tiesin, että jos jätän sen kesken en saa rauhaa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kun olin viimein lukenut sen ja pääsin puoli kahden maissa nukkumaan tuli samanlainen olo, kuin jokaisen hyvän kauhuleffan jälkeen. Pienimmätkin äänet kuulostavat epäilyttäviltä ja jokainen ikkuna ja pimeä nurkka näytti siltä, että siellä voisi olla joku silmät kiiluen ja hampaat irvessä. Muistan, että katsottuani Scream leffan, olin jo niin tottunut siihen, että jokaisen kulman takaa hyppäsi maskiin pukeutunut murhaaja, että en olisi todellakaan yllättynyt, jos jossain kulmassa kääntyessäni eteeni hyppäisi sellainen.
   Voisi siis kai sanoa, että pelkään pelottavien leffojen, pelien ja kirjojen jälkeen (ja myös niiden aikana).

  Kauhuelokuvista saatua adrenaliinipiikkiä verrataan usein myös vuoristoradalla kulkemiseen. Ja onhan siinä jotain samaa, vaikka täytyy sanoa, että vuoristoradassa istuessa kokemus on paljon läheisempi, kuin esimerkiksi sohvalla TVn ääressä maatessa. Pahimmissa vuoristoradoissa on aina ensimmäisellä kerralla ainakin itselläni sellainen tunne, että "Tässä se nyt on. Tämä on se päivä kun minä kuolen, kun tipun kyydistä". Tiedän kuitenkin, että sellainen on äärimmäisen epätodennäköistä, mutta minua vain kammottaa tuollainen.
   Kohtasin tälläisen kokemuksen myös hiihtäessäni hiihtolomalla. Edessä oli erittäin jyrkkä mäki ja latu oli poikki lähellä mutkaa ja vaikka olin laskenut monina vuosina samasta kohdasta ongelmitta, joka ikinen kerta vauhdin kiihtyessä tulee tuo sama "Tähän minä nyt kuolen"-tunne. Sitten kun pelon lopulta voittaa, mäen jälkeen yhä yhtenä kappaleena ladulla tai vuoristoratakyydin loppuessa, on todella mahtava tunne ja vähän sellainen olo, että voi tehdä mitä tahansa.
   Pelkojen voittaminen on yksi mahtavimmista tunteista ikinä ja se onkin yksi syy aina kokeilla rajojaan ja hypätä tuntemattomaan. Jos onnistut, se on mahtava voitto sinulle ja jos epäonnistut, olet oppinut jotain ja voit tehdä asiat seuraavalla kerralla paremmin.

Tässä nyt oli tämä vähän syvällisempi teksti tällä kertaa ;) Aluksi ajattelin myös laittaa tähän hiihtolomakuvia, mutta ne eivät jotenkin enää sovi/mahdu tähän, joten ehkä sitten ensi postauksessa

> Minni

Valentine's Day

      

Yep.  
Täällä se taas on, ystävänpäivä! Kaikki paikat pursuavat punaisia sydämmiä ja ruusuja. Vaikka ystävänpäivää pidetään usein romantiikan ja rakkauden päivänä minusta se on juurikin tarkoitettu ystävien muistamiseen ja heidän kanssaan olemiseen.

   Viime vuonna koulussamme pidettiin karaokea ystävänpäivänä tuo linkkaamani biisi soi siellä ja lauloimme kaikki sen yhtä aikaa. Sen jälkeen olemme päättäneet, että se on täydellinen ystävänpäiväbiisi ja kun sitä kuuntelee, mieleen tulee juurikin tuo päivä, viimeinen ystävänpäivämme ysiluokalla. <3

Tänään tarkoituksena onkin juuri tavata vanhoja ystäviä ja viettää heidän kanssaan taas hetken aikaa mässäillen ja naureskellen. Olisikin ollut todella outoa viettää ystävänpäivä ilman heitä. Kaikki onkin ollut tällä viikolla tosi ystävänpäiväaiheista, sillä olen esimerkiksi pukenut päälleni joka päivänä jotain punaista ja tietysti kynnetkin tuli lakattua pinkin ja punaisin sävyin:

Kaikkea muutakin on ehtinyt tapahtua, kuten yksi ikuisista unelmistani on käynyt toteen. Olen saanut oman korkkitaulun maailmankarttoineen ja nuppineuloineen päivineen <3 Ja mikä parasta, tavaroiden löytäminen ei ollut edes vaikeaa vaan kaiken sai ostettua suomalaisesta kirjakaupasta alle kahdellakympillä. On vielä hieman vaikea uskoa tätä todeksi ;D <3 Tässä kartassa punaiset nuppineulat tarkoittavat paikkoja, joissa olen käynyt ja siniset nuppineulat paikkoja joissa haluaisin käydä.

Lisäksi kokeet palautettiin keskiviikkona ja onnistuin yllättävän hyvin ottaen huomioon, etten ollut lukenut kokeisiin muutakuin edellisenä päivänä. Kaikki olivat 8 paikkeilla tai siitä ylöspäin ja kiitettäviäkin tuli paljon. Tosi helpottunut olo, ettei tarvitse mennä uusimaan/korottamaan niitä sitten jälkeenpäin :)

Torstaina oli penkkarit ja abiturientit lähtivät karkkia heitellen pois koulusta. Tunnelma oli katossa ja kaikki ryömivät maassa keräämässä karkkia. Abijuhlat olivat taas vertaansa vailla ja erittäin hauska. Olisipa kivaa olla jo abi ;) Koko loppupäivä kuluikin sitten jonkinmoisessa karkkihumalassa.

Ja tässä on vähän niitä kaikkia ihania kuvia, mitä olen saanut tässä muutamien päivien aikana otettua:

so much candy! ;D

                          

Harmi vain, että lumi on alkanut sulamaan ja lämpömittari näyttää jo plussaa. Hiihtolomalle on kuitenkin luvattu ihan mukavat säät ja muutenkin olen lähdössä vähän pohjoisemmaksi hiihtämään, joten seuraava postaus tuleekin sitten sieltä ;)
Hyvää ystävänpäivää!

> Minni

Social Media

Woop woop! Koeviikko on iloisesti takana ja edessä uusi, kiinnostava ja rennompi jakso! Kokeet ovat olleen yllättävän helppoja verrattuna siihen, että luin niihin kaikkiin varmaan korkeintaan kaksi päivää aikaisemmin ;o. Tai sitten olen vain väärässä ja saan palautusten aikaan takaisin kasan kutosia ja seiskoja ;P.

Saavuttuani tänään kotiin englanninkokeen jälkeen kävin YouTubessa katsomassa oliko mitään uusia videoita ilmestynyt. Kiinnitin erityisesti huomiota Connor Frantan videoon riskien ottamisesta ja lähtemisestä pois mukavuusalueelta. Mieleeni palasi myös Dan Howellin video siitä, miten päästä ylös sängystä ja jäin miettimään, että olen todella ollut liikaa kännykällä näiden viikkojen aikana ja minun pitäisi varmaan nousta ja lähteä vaikka ulos kävelylle, mutta sitten tajusin, että minä todella vietin PALJON aikaa kännykällä, mutta se johtui aivan niistä samoista ihmistä ja asioista, jotka inspiroivat minua olemaan enemmän..minä? ;D

Joten päätin siis luoda tällaisen postauksen sosiaalisesta mediasta ja sen luomista addiktioista.

 Youtube.. siinä vasta aikaa vievä paikka. Vaikka vakuuttaisinkin itselleni, että yksi video kestää vain kymmenen minuuttia ja sen jälkeen menen lukemaan kokeisiin tai muuta vastaavaa niin ei. Aina löytyy jotain uutta tai vanhaa, mutta hauskaa. Vsauce, Danisnotonfire, BP, Smosh, Paint, Connor Franta, Shane Dawson, Jenna Marbles, Tyler Oakley, Fine Bros, Jacksfilms, ERBH, Justimusfilms, Jacksgap, PewDiePie, Kingsley, Marzia, Tay Zonday... lista voisi jatkua loputtomiin. Muistan vielä sen ajan, kun käytin Youtubea ainoastaan musiikkivideoiden katsomiseen. ;P

Oh Tumblr.. paikka, josta voi löytää mitä tahansa. Siellä huomaa kuluttavansa hirveästi aikaa vain aiheiden selailuun ja rebloggaukseen. Kaikkea löytyy varmasti laidasta laitaan ja ihmisillä on omat shippauksensa, OTPnsa ja tottakai vahvat mielipiteensä. Sivustolta löytyy mahtavia juttuja ja hauskoja tarinoita. Ja myös joitain todella häiritseviä asioita..
  Ja tottakai.. syventääkseni vain addiktiotani YouTubeen seuraan monia YouTubereita myös tumblrissa. My life ;)

Instagram.. Yep, se paikka johon laitan kaikki maisemakuvani. En edes tiedä mistä liittymiseni tuohon sivuun lähti. Luultavasti näin sen App Storessa suosittuna ja päätin ladata sen.. ja siitä se sitten lähti.
   Täytyy sanoa, että instagramissa meno on paljon pinnallisempaa kuin tumblrissa, vaikka se ei varmaan ole mikään yllätys jos vertaa sivuja, joissa toisissa otettaan kuvia itsestään/ruoasta/maisemista/muodista ja toisessa taas ylistetään ihmisiä/sarjoja jne. En vietä erityisen paljon aikaa instagramissa, mutta sen käyttö on jo aika addiktoitunutta ja huomaan usein alitajunnassani eksyväni sinne.

Okei, facebook. Tiedän enää harvoja ihmisiä, jotka EIVÄT olisi facebookissa ja juuri tämän takia en jaksa oikein käydä siellä enää. Tai käytänhän minä sitä päivittäin, mutta enimmäkseen facebook messengerin takia tai sitten haluan vain selata uusia tapahtumia. Yleensä sivulta ei löydy muuta kuin uusia profiilikuvia ja hirveästi vinejä. Olen myös jotenkin saanut etusivulleni juttuja tumblrista, joten.. tumblr seuraa minua facebookiin. Oikeastaan käytän facebookia vain niitten tiettyjen kaverien kanssa juttelemiseen tai asioiden jakamiseen heidän kanssaan, sillä jos jotain ihmeellistä tapahtuu maailmalla, kuulen sen varmasti ensin jostain muualta.

Siinä taisi olla ne neljä sivustoa, jotka vievät kaikkein eniten aikaani, mutta en enää varmaan tulisi toimeen ilman niitä.. tai ainakaan ilman tumblria ja youtubea. Ja unohdin mainita, että blogger on myös hyvin addiktoiva sivusto ja sinne jää usein pitkäksi aikaa kirjoittamaan asioita ja ajatuksia elämästään ;D.

Mutta se oli tämänkertainen postaus ja lisää tulossa sitten taas tulevaisuudessa x) Goodbye!

> Minni