Road trips and countryside..

Hyvää pääsiäistä!
Koko kulunut viikko on ollut yhtä myllerrystä ja sekamelskaa. Yksi ainoa normaali koulupäivä oli tämän viikon aikana saatu aikaiseksi ja kaikki muu oli täysin uutta ja poikkeavaa. Oli palohälytystä, askartelua, maalien roiskintaa, kouluretkeä, näytelmää, lomaa ja kaikkea siltä väliltä. Eikä helpota yhtään enempää, sillä koko seuraavan viikon viikonloput on jo buukattu täyteen..

Käväisin keskiviikkona koulun kanssa taideretkellä Tampereella ja käväisin nyt lomaviikonloppuna Seinäjoella. Matkustelin siis paljon ristin rastin autokyydissä pitkin Suomen maaseutumaisemaa. Ja sanonpa vain, että aloin hieman ahdistua.

tällaista näköalaa silmänkantamattomiin...

kaikki kuvat on ottanut rakas ystäväni Chili

Pitkiin automatkoihin kuuluu aina musiikki. En pärjää ilman sitä monta tuntia samassa paikassa istuen. Yleensä kun liikun perheen kanssa laulan ääneen autossa, pitivät muut siitä tai ei. Osaan olla joskus aika ärsyttävä :D. Tykkään myös spottailla autojen rekisterikilpiä ja saatan aivan yhtäkkiä esim. kesken laulun sanoa "EMU-600!" ja sitten jatkaa laulua. En tiedä, miten perheeni oikeastaan jaksaa minua xD..

   Sanon aina, etten IKINÄ haluaisi muuttaa maalle. Rakastan kaupunkia, sen ihmismäärää ja liikenteen melua. Sitä, että kaikki on lähellä ja kulkuyhteydet hyvät. Tekemistä riittää kaikenikäisille ja on niin paljon vieraita ihmisiä. Unelmataloni on korkean kerrostalon pieni, vinokattoinen kattohuoneisto, josta aamulla aikaisin näkisin auringon nousun muiden kerrostalojen välistä. Joskus minusta tuntuu, että Helsinkikin on liian pieni paikka minunlaiselleni kaupunkisielulle ja pelkään, että sellainen päivä joskus koittaa, jolloin herään ja huomaan, että kaikki onkin kääntynyt siihen, että elän elämää jota uskoin aina vihaavani. Olen kuullut kerran jonkun sanovan "ajattele, ennen kuin sanot EN IKINÄ". Se on jotenkin inspiroivaa, mutta kuitenkin pelottavaa..

Mitä muuta onkaan ehtinyt viikon aikana tapahtua? Yksi vanhimmista ystävistäni otti minuun yhteyttä ja kutsui leffaan. Rakastan sitä, että vanhat ystäväni puhuvat minulle vielä, vaikka olen jo liian ujo puhumaan heille, koska pelkään kummankin meistä muuttuneen niin paljon. Ja minä kun pidän itseäni ulospäinsuuntautuvana .. xP
  Luin myös The Fault In Our Stars -kirjan loppuun. Tai oikeastaan imaisin sen sisuksiini. Ja se tuntui hyvältä. Ihmeellistä, miten sama kirja voi naurattaa ja itkettää yhtä paljon. Suosittelen kaikkia lukemaan sen tai ainakin katsomaan leffan, mikä ilmestyy jossain lähimain..
   Olen taas alkanut hurahtamaan vanhaan rakkauteeni, lukemiseen. Se on hieman jäänyt internetin, urheilun ja lukio-opintojen syrjäyttäessä kaiken vapaa-aikani, mutta kesäloma lähestyy ja se tietää pitkiä lukuhetkiä auringon alla.. voi, kun olisi jo kesä ;)

> Suvi