What now?

Mitäs nyt?
Jonkinlainen pieni hyytyminen on päässyt tapahtumaan. Ehkä se johtuu synkeästä sadesäästä, ehkä stressaavasta koulusta. Ehkä ei ole vain ollut mitään asiaa. En halua väkisin työntää tänne tekstiä.

Kaikki taisi alkaa viime viikon maanantaista. Ensimmäinen näky ikkunasta oli vihreys ja valkous - yön aikana oli satanut lunta. Jee. Eihän se sinänsä haitannut, mutta olin jo niin kesäfiiliksellä että tuollainen takatalvi hieman lamautti. Onneksi kylmät säät näyttävät olevan poistumassa päin ja kesä voi alkaa!

Enään 17 päivää kesälomaan. Mahtavaa, mutta jollain tapaa kamalaa. Vuosi on kulunut hujauksessa ja on vaikea uskoa, että en juuri kaksi kuukautta sitten astellut ensimmäistä kertaa lukioon. Stressiä ja tekemistä riittää, sillä kaikista aineista on palautettavia projekteja ja ekstrakokeita, eikä minulla ole ollut kunnollista vapaa-aikaa pitkään aikaan.
  Tavallaan kuitenkin nautin siitä että on paljon tekemistä. Olen vähän sellainen suorittajapersoona ja perfektionisti.. yritän tehdä kaikki asiat mahdollisimman huolellisesti (ja silti tämä ei tunnu pätevän koulunkäyntiini ;P). Se on välillä hieman turhauttavaa, mutta se tuntuu erittäin hyvältä, jos olen saanut jonkun asian tehtyä hyvin ja kauniisti.

Tästä hyvä esimerkki on matikka. Pidän positiivisista kokonaisluvuista, mutta murtoluvut ärsyttävät. Pidän siitä, että saan kaikki laskuni laskettua täydellisesti sivun/aukeaman loppuun. Pidän asioista, jotka mahtuvat täydellisesti yhteen (niinkuin palapelin palaset). Pidän symmetrisyydestä. Järjestyksestä. Yksinkertaisuudesta, mutta kauneudesta. Minulla on jotain erittäin outoja tapoja.. lasken esimerkiksi jonkun biisien sanojen kirjaimia sormillani ja pidän siitä, että sanoja on tasaisesti. Niinkuin, että ne ovat viidellä jaollisia. En osaa oikein selittää sitä..

Tällainen mielenavausplöräys tuli kehitettyä. Toivottavasti pääsen innokkaasti takaisin bloggaamiseen, mutta ensin haluaisin sään lämpenevän <3

> Suvi