Yep. Kotona taas.
Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet täynnä sekaisia tunteita ilosta suruun, innostuksesta haikeuteen ja kaikkea siltä väliltä. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet ehkä elämäni parhaat viikot ja olen kokenut niin niin paljon..
Koko matka kotiin oli yhtä sumua. Jouduimme olemaan ulkona talosta jo 3.30, joten nukuin vain tunnin yön aikana. Muistan hämärästi yhden ystäväni nauravan avonaisen matkalaukun päällä, koska hänellä oli 3 kiloa ylipainoa laukussaan. Muistan mahtavan auringonnousun bussin ikkunasta ja lentokentän, mutta koko loppuajan olin varmaan unessa. Tuntuu, että koko matka Oxfordiin on ollut vain yhtä pitkää, ihanaa, kaunista unta. Mutta onneksi se ei ole. Onneksi se on totta. Onneksi olen kokenut sen kaiken oikeasti!
Ikävöin varmaan eniten ystäviäni matkan aikana. Ja ruisleipää.. kun joka aamu ja lounas syö vaaleaa leipää alkaa kaipaamaan sitä ihanaa jälkiuuniruisleipää! On myös outoa, että minulla on nyt peili ja kunnon suihku, kun olin jo tottunut pärjämään käsipeilillä ja suihkulla, joka menee vain kuumaan tai kylmään. Tavallaan on mukava olla kotona, mutta tavallaan kaipaan vielä Oxfordia. Tuntuu, että jätin sydämmeni sinne.
 |
| Brighton Pier.. Everything there was also so beautiful and bright! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti